Tunkua hallitukseen

Viimeiset pari päivää ovat olleet ratkiriemukkaita politiikkaa kotisohvalta seuraaville.

Ensin Martin Saarikangas ilmoittautui ministeriksi Helsingin Sanomien haastattelussa. Mara, 70, totesi kokemuksensa olevan sitä luokkaa, että ministerin tontti kuuluu hänelle. Nyt tosin joku unohti kertoa laivanrakentajalle, että vaalit ovat vielä käymättä. Toisaalta uskolla mennään pitkälle.

Sitten Kristillisdemokraatit, tuttavallisemmin KD vaan kavereiden kesken, julkistivat vaaliohjelmansa. Vaaliohjelman ydin tosin tuntuu olevan se, että Päivi Räsäselle saadaan ministerisalkku. Tämän "koodee" on linjannut uudeksi perheministerin salkuksi ja sehän sopii Päiville hyvin.

Jos "koodeeläisiä" päästää huseeraamaan perheasioiden parissa, niin sehän on suurin piirtein sama kuin se, että Juho Juntusesta tehtäisiin musiikkiministeri. Lisäksi se on pelottavaa, sillä vakavasti ajatellen en jaksa uskoa kristillisiltä kuitenkaan löytyvän suvaitsevaisuutta monimuotoisemmille perhemalleille.

Ei ole mitään niin rasittavaa, kuin tekohauska itseironia. Kun puheenjohtaja Räsänen puki päähänsä kristillisten tappohauskan "tiukkapipo"-vaalipipon, oli näky irvokas. Kun hampaat irvessä yrittää vakuuttaa kaikille olevansa rento ja retee, alkavat ohimosuonet pullistua jo kotisovilla istuvillakin. Toisaalta voisihan tätä jatkaakin: Kokoomuksella olisi lippis, jossa lukee "optiot rules", demareilla tuulitakki, johon on brodeerattu teksti "haluan herrahissiin" ja kepulle ekokassi, jossa lukee "et tiedäkään mitä kaikkea hauskaa maataloustukiaisilla saa aikaiseksi...".

No joo. Ankeaa!