"Minä äänestän aina varsinaisena vaalipäivänä, kun se on niin juhlavaa...".
Näinhän kuulee monesti sanottavan. Tässä lauseessa kiteytyy suomalaisten matala äänestysaktiivisuus.
Ilmari Kiannon meille kuvailema Romppaisen Topi elää meissä suomalaisissa tiukassa. Äänestäminen on tehty seremonialliseksi ja juhlavaksi aktiksi, jossa kiteytyy demokratian kirjain. Juuri tästä meidän tulisi päästä mitä pikimmiten eroon.
Eteläisessä naapurissamme Virossa kokeiltiin menestyksekkäästi nettiäänestämistä ja tulokset olivat lupaavia. Samaa tietä voitaisiin kulkea myös Suomessa. Itse asiassa äänestämisen voisi tuoda vielä tehokkaamminkin sinne missä myös ihmiset ovat. Kaikki eivät käytä nettiä, joten olisi monia muitakin tapoja ja paikkoja äänestää. Vai onko vain niin, että vanha äänestyskäyttäytymiseen liittyvä totuus estää vallan kahvassa roikkuvia tavoittelemasta rohkeampia äänestysprosentteja.
Ketä se alhainen äänestysaktiivisuus palvelikaan?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Subscribe To
Posts
Comments
No comments:
Post a Comment