Yleisradion Radio Suomen mainio "Tänään 50 vuotta" -sarja sai tänään satunnaisen kuulijan Etelä-Karjalassa varmasti mietteliääksi. Tuolloin kerrottiin uutisena, että Enso Gutzeit investoi Imatran Kaukopäähän ja luvassa olisi lisääntyneen sellutuotannon lisäksi Imatralle siunaantuisi 500 rakennusvaiheen työpaikkaa ja 300 pysyvää työpaikkaa.
Kuluva viikko on ollut uutisrintamalla kotimaassa poikkeuksellisen rankka. Mombaissa voi paukkua miten paljon tahansa ja Thaimaassa lomailevan valkoisen valaan Tom Collinsissa voi cocktail-tikku tärähtää minun puolestani miten paljon tahansa, mutta ne eivät edelleenkään ole yhtä raskaita uutisia kuin tällä viikolla kerrotut yt-neuvottelu-uutiset.
Sain kunnian tällä viikolla tutustua läheltä Imatralla yli puoli vuosisataa toimineeseen teräsalan perheyritykseen. Toki globaali talous koskettaa meitä kaikkia, mutta oli hienoa nähdä miten kvartaalitalous ei vielä ollut sormiaan ujuttanut yrityksen kaulan ympärille. Toimitusjohtaja sanoi, että laman alla olemme yleensä pitäneet miehet töissä saneeraamalla infraamme ja "niin ajattelimme tehdä nytkin".
Sen sijaan isot pörssiyhtiöt ja niiden johdannaiset ovat tänä päivänä melko kerkeitä saneeraamaan heti kun vain osakkeenomistajien verenpaine nousee hiemankin. Monesti yt-neuvotteluihin lähdetään erittäin nopeilla päätöksillä ja työnantajan kommentit yhtiön edusta eivät useinkaan konkretisoidu siellä missä saneerataan, vaan täysin jossain muualla.
50 vuotta sitten Suomi eli voimakasta jälleenrakennuksen aikaa. Onkin karun kiehtovaa vuonna 2008 miettiä onko meillä vastaavaa ajanjaksoa enää lähipiirissä näkyvissä. uskaltaisin väittää, että karsiminen, leikkaukset, saneeraaminen tulevat jatkumaan.
Toista oli 50 vuotta sitten.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Subscribe To
Posts
Comments
1 comment:
Kaikkein hölmöintä tässä kvartaalitaloudessa on se, että välttämättä ei tarvita edes huonoja aikoja YT-neuvottelujen käynnistämiseen. Syyt jäävät usein, kuten mainitset, hämäriksi itse kustannuspisteessä. Voi vain arvailla mitkä ovat tämän ns. "vapaan" ja globaalin markkinatalouden hedelmät tuossa noin 15 vuoden päästä. Täällä me Vesku niitä korjaamme lastemme kanssa, ja meille sumeilematonta porvari-ideologiaa tyrkyttäneet makaavat jo isänmaamme mullissa. Kuolleita kun ei saisi arvostella.
Nykykehitys on raivostuttavaa, enkä missään nimessä halua identifioitua raskaan kapitalismin kannattajaksi, vaikk työni puolesta valitettavan usein tässä roolissa joudunkin patsastelemaan. En myöskään koe vasemmistolaisuutta (kiitos demareiden ja Paavo Lipposen mammonanpalvonnan) omakseni, joten jossain määrin elän poliittisessa tyhjiössä. Haluaisin vaikuttaa aktiivisemmin, mutta järjestelmä edellyttää sopivan jengin löytämistä. Se ei ole ollut toistaiseksi mahdollista. Siispä tyydyn päätöksenteossani sekä omien toimieni perusteella vaikuttamaan asioihin "sisältä." Eihän se muuta mitään, mutta mikäpä muuttaisi? Aika?
Post a Comment