Jo pitkään olen tuskaillut yleisen elämyksettömyyden kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että munille potkaisevien tunne-elämysten saaminen on tätä nykyä niin harvinaista. Jos muistelee esimerkiksi fiilistä, joka tuli ensimmäisestä jäähallikeikasta (-86 Iron Maiden) niin ei sellaisiin säväreihin ole juuri viime aikoina ylletty.
Viikonvaiheessa koin pitkästä aikaa spontaania hyvää fiilistä koko rahan edestä. Ei, kyseessä ei ollut säälittävän Children Of Bodom -kopio Northerin keikka WooDoossa. Minun lauantaini kliimaksi toteutui Imatran Näreharjun homeelta haisevassa jäähallissa. Sarjana oli Suomi-sarja ja otteluna oli Imatran Ketterä-Rovaniemien Kiekko.
Jo ennen ottelua oli selvää, että imatralaiset suuntaisivat tuohon otteluun sankoin joukoin. Kun itse menin paikalle seurueemme kanssa ulottui jono jo noin sadan metrin päähän hallin ovista.
Todellisuuden nimissähän on sanottava, että olen varmasti parempia kiekko-otteluita tasollisesti nähnyt vinon pinon. Tämän ottelun ansiona oli kuitenkin se, että parempaa fiilistä en muista hallissa kokeneeni pitkään aikaan.
Ei, Näreharjussa ei nähty tifoja, eivätkä rummut pärisseet. Parasta ottelussa oli se, että ihmiset tulivat katsomaan nimenomaan jääkiekkoa, hokia. Kuten jääkiekkoon munaskuitaan myöten perehtynyt työkaverini useasti sanoo, on Imatra todellinen kiekkokaupunki. Tämän todisti myös Ketterän ja RoKin välinen ottelu.
SM-liiga on viihdeteollisuutta, jossa elämykset ovat suunniteltuja. Joukkueet pelaavat kaudessa kuutisenkymmentä kotiottelua ja esimerkisi Lappeenrannassa on jo vuosia totuttu siihen, että Kisapuistossa vierailee viikottain nimekkäitä liigajoukkueita. Katsomossa on mukavaa ja lämmintä ja pelin käydessä tylsäksi sitä voi tuijotella vaikka cheerleadereita.
Näreharjussa moisia ei ollut, sillä kylmettyminen olisi ollut tyttöparkojen todennäköinen kohtalo.
Lehterit olivat täynnä joukkueensa tueksi tulleita imatralaisia ja ilmassa oli jotain ainutlaatuista. Ketterän tehdessä yllättävän 1-0 -osuman halli räjähti ja fiilis oli totta. Nämä ovat niitä säväreitä, mitä varten ihminen elää.
Ottelu oli kotijoukkueen juhlaa, sillä ketterä voitti pelin lopulta 4-1. Kun kotijoukkueen pelaajat loppukättelyn jälkeen kiittivät kotiyleisöään kiteytyi tähän sinällään pieneen eleeseen koko homman juju.
The Hockey is back in town!
Toki kyseessä oli vain yksi ottelu, mutta alasarjaotteluita kannattaa kahlata. Oli laji sitten mikä tahansa.
Ei siis "bisseä ja wokkia", vaan junnujen äitien pitämästä kioskista ostettuja lihiksiä ja pahvimukissa höyryävä kahvi!
Viikonvaiheessa koin pitkästä aikaa spontaania hyvää fiilistä koko rahan edestä. Ei, kyseessä ei ollut säälittävän Children Of Bodom -kopio Northerin keikka WooDoossa. Minun lauantaini kliimaksi toteutui Imatran Näreharjun homeelta haisevassa jäähallissa. Sarjana oli Suomi-sarja ja otteluna oli Imatran Ketterä-Rovaniemien Kiekko.
Jo ennen ottelua oli selvää, että imatralaiset suuntaisivat tuohon otteluun sankoin joukoin. Kun itse menin paikalle seurueemme kanssa ulottui jono jo noin sadan metrin päähän hallin ovista.
Todellisuuden nimissähän on sanottava, että olen varmasti parempia kiekko-otteluita tasollisesti nähnyt vinon pinon. Tämän ottelun ansiona oli kuitenkin se, että parempaa fiilistä en muista hallissa kokeneeni pitkään aikaan.
Ei, Näreharjussa ei nähty tifoja, eivätkä rummut pärisseet. Parasta ottelussa oli se, että ihmiset tulivat katsomaan nimenomaan jääkiekkoa, hokia. Kuten jääkiekkoon munaskuitaan myöten perehtynyt työkaverini useasti sanoo, on Imatra todellinen kiekkokaupunki. Tämän todisti myös Ketterän ja RoKin välinen ottelu.
SM-liiga on viihdeteollisuutta, jossa elämykset ovat suunniteltuja. Joukkueet pelaavat kaudessa kuutisenkymmentä kotiottelua ja esimerkisi Lappeenrannassa on jo vuosia totuttu siihen, että Kisapuistossa vierailee viikottain nimekkäitä liigajoukkueita. Katsomossa on mukavaa ja lämmintä ja pelin käydessä tylsäksi sitä voi tuijotella vaikka cheerleadereita.
Näreharjussa moisia ei ollut, sillä kylmettyminen olisi ollut tyttöparkojen todennäköinen kohtalo.
Lehterit olivat täynnä joukkueensa tueksi tulleita imatralaisia ja ilmassa oli jotain ainutlaatuista. Ketterän tehdessä yllättävän 1-0 -osuman halli räjähti ja fiilis oli totta. Nämä ovat niitä säväreitä, mitä varten ihminen elää.
Ottelu oli kotijoukkueen juhlaa, sillä ketterä voitti pelin lopulta 4-1. Kun kotijoukkueen pelaajat loppukättelyn jälkeen kiittivät kotiyleisöään kiteytyi tähän sinällään pieneen eleeseen koko homman juju.
The Hockey is back in town!
Toki kyseessä oli vain yksi ottelu, mutta alasarjaotteluita kannattaa kahlata. Oli laji sitten mikä tahansa.
Ei siis "bisseä ja wokkia", vaan junnujen äitien pitämästä kioskista ostettuja lihiksiä ja pahvimukissa höyryävä kahvi!
Posts
1 comment:
Heehhee juu... kyllä taas kelpaa kun ei ole Chirac enää vallassa. Mokomalta paskalta pitäisi ottaa passi pois, ja jos NATO-kannatus ei sitä yksin tekisi, tässä olisi jälleen riittävä syy olla äänestämättä "edistyspuoluetta" ikinä. Hyi olkoon. Kuka seuraavaksi? Timo TA Mikkonen?
Post a Comment