Reunakirjoituksia median reissuvihkoon osa 4

Kun Kauhajoella opiskelijanuorukainen päätyi epätoivoiseen tekoon tiesimme me hänestä ja hänen taustoistaan hyvin nopeasti lähes kaiken.

Kun Jokelassa netin ympärille oman mikrokosmoksensa rakentanut lukiolainen päätyi yhtä traagiseen ratkaisuun saimme me hänestä melko pian tietää intiimimmätkin yksityiskohdat. Jopa niin, että reilun vuoden kuluttua veriteosta tiesimme yksityiskohtaisesti hänen nuoreen ikäänsä nähden raadollisesti arpeutuneen rakkauselämän pienimmätkin vivahteet.

Kun Jyväskylässä kerrostaloasunnosta löytyy neljä romanimiestä ammuttuna on muutamilla meidän suurimmista mediataloista suuria ongelmia suhtautua tapahtuneeseen. Pisimmälle asiassa menee Yleisradio, jonka pääuutislähetyksessä romaniasiamies paheksuu asiasta esillä ollutta "leimaavaa uutisointia".

Romaninuorten työllistymishankkeen parissa työskentelevä Kyösti Florin on loukkaantunut romanien julkisesta leimaamisesta uutisoinnin yhteydessä.

- Jos uutisissa oikein korostetaan, että oli kysymys romaniryhmästä, niin kyllähän se sillä tavalla tuntuu loukkaavalta, sanoo Kyösti Florin.

Olisiko sitten parempi jättää kertomatta, että veriteko tapahtui romanien keskuudessa? Miksi Jokelan ja Kauhajoen surmaajista voidaan kertoa kaikki, mutta Pupuhuhdan ammuskelusta uutisoidessa meidän tulee laittaa laput silmille?

Uutisointi on puolueetonta tiedonvälitystä. Julki tuodaan olennaiset asiat ja asiayhteydet. Jyväskylän tragedian yhteydessä mediassa tulisikin käydä avoin arvo- ja käytännekeskustelu uutisoinnin periaatteista. Tehdäänkö monikulttuuriselle yhteiskunnalle karhunpalvelus, jos uutisessa kerrotaan tekijän tai tekijöiden etninen tausta? Luovutaanko uutisoinnin uskottavuudesta, jos uutiset neutralisoidaan missiolle sopivan sävyiseksi? Uskallammeko pian puhua asioista oikeilla nimillä?

Kuvitellaanpa, että esimerkiksi kuutostiellä tapahtuu (ja toivotaan totisesti, että näin ei käy) suuri tieliikenneonnettomuus, jossa osallisena on huonoilla renkailla varustettu venäläinen rekka ja henkilöauto. Uskallammeko pian edes kertoa, että kyseessä on venäläinen rekka. Leimaahan se tietyn kansallisuuden omaavat kuljettajat onnettomuusherkiksi aikapommeiksi. Onko parempi puhua vain "rekasta" ja "henkilöautosta"?

Entä henkirikosuutisointi? Taannoin eräässä eteläsuomalaisessa kaupungissa oli erään etnisen ryhmän ammuskelutapaus. Tuolloin hetken aikaa vallitsi tilanne, jossa ammuskelijat olivat karkuteillä ja vaarantamassa näin yleistä turvallisuutta. Tuolloin erään aluetoimituksen uutisoinnissa jätettiin mainitsematta kyseinen etninen tausta, joka oli samalla myös tuntomerkki ja näin siinä tilanteessa myös varoitus kaupungilla liikkuville ihmisille. Mitäpä jos tavallinen kaupunkilainen ei olisi osannut tuossa tilanteessa varoa mitä varoa olisi pitänyt ja olisi syystä tai toisesta ajautunut tulilinjalle kohtalokkain seurauksin.

Olisiko kukkahattu silloin otettu pois silmiltä edes hetkiseksi?