Konkaritoimittaja Leo Silolahti opetti minulle muutama vuosi sitten mitä merkitsee, kun musiikissa on omakohtaista tunnetta.
MTV3:n konkaritoimittaja iski eräänä päivänä käteeni levyllisen hänen levyttämiään Tapio Rautavaaran kappaleita. "Leksan" kipinä Rautavaaran tuotantoon oli perua kotikulmilta Helsingin Oulunkylästä. Leo ei varsinainen virtuoosi laulajana ole, mutta levy on täynnä taidolla tulkittua Rautavaaraa. Sovituksista vastaa Jani Uhlenius ja levy olisi pari vuotta sitten ilmestyessään ansainnut suurempaakin huomiota.
Uudenvuodenpäivänä satuin avaamaan Radio Suomen ja korviini tulvi Tapio Rautavaaran tribuuttikonsertti Helsingin Tavastialta. Enpä ole moista roskaa kuullut pitkään aikaan!
Konsertin esiintyjälista koostui kotimaan eturivin nuorista (edit: Noh, näyttää siellä olevan mm. nuori ja lupaava Tero Vaarakin) laulajista ja muusikoista (syylliset löytyvät tästä linkistä). Kappalelistalle oli nostettu olennaiset Rautavaarat, mutta tulkinnat saivat jo valmiiksi korkean verenpaineeni kohoamaan entistäkin korkeammalle. Tulkinnan syvyys oli hukattu pikkunäppäriin sovituksiin, jotka eivät alleviivanneet laulua vaan pikemminkin sovittajan näppäryyttä ja laulajan kykyä tuoda "Rautavaara 2000-luvulle".
Tuloksena on oli myötähäpeää aiheuttavaa ylitulkintaa, jossa laulut ja tarinat jäivät lapsipuolen asema. Vastenmielistä oli myös konsertin artisteista kummunnut ylitse vuotava "katsokaa miten kaltaiseni nuori muusikko arvostaa vanhoja mestareita" -asenne.
Minun oli pakko hakea Silolahden Leksa soittimeen ja seuraksi aitoa Rautavaaraa.
Saman vitutuksen minussa aiheuttaa myös Suomen salonkikelpoisin lauluyhtye Rajaton, jonka tulkinnan kepeys ja korkealentoisuus saavuttavat joskus koomisia piirteitä.
Että osaakin ottaa päähän heti aamusta ja vielä vuoden ensimmäisenä päivänä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Subscribe To
Posts
Comments
2 comments:
Liikuttavaa kuinka samanlaisista asioista otamme kierroksia. Harmittavasti olet jo avioliitossa.
Tero Vaara - tuo populaarimusiikin Timo T.A. Mikkonen - pitäisi lukita (jälleen) hissiin rikoksestaan, eikö miehellä ole mitään häpyä?
Tapio Rautavaaran tributoiminen on paha rasti. Siihen sotaan ei pitäisi lähteä suin päin soitellen, vaan tunne pitää olla oikealla tolalla. En ole kuullut Leo Silolahden versiointeja, mutta voin kuvitella että niissä sykkii rakkaus musiikkiin, ei rahaan. Todellinen syy näille ison budjetin tribuuttilevyille on rahantarve, ei mikään muu. Jos joku muut väittää, häntä kivellä heitettäköön. Rautavaara onkin periaatteessa koskematon, kuten Johhny Cash. En tähän päivään mennessä ole kuullut kuin yhden Johnny Cash -versioinnin joka kuulostaa hyvältä, ja sen esitti Tapio Rautavaara (Yölinjallain).
Mielenkintoinen havainto tuo Rautavaara-Cash -connection:-).
Kierrosten ottaminen on elämän suola! Olisi perin harmillista, jos kaikki olisi "ihan jees!"
Post a Comment