Puolueetonta tiedonvälitystä

Onhan tätä jo osattu odottaakin! Valtakunnan ykköslehti Helsingin Sanomat tuli odotetusti ulos kaapistaan ja päätoimittaja Janne Virkkusen suulla sunnuntain Hesarissa julistettiin, että nyt on rohkeamman Nato-keskustelun aika. Toisin sanoen Hesari on palannut samaan linjaan mitä se noudatti kymmenisen vuotta sitten EU-päätöksenteon aikaan.

Tuolloinhan Hesari liputti voimakkaasti Euroopan Unioniin liittymisen puolesta ja vei kansaa allekirjoittanut mukaanlukien kuin pässiä narussa. Tuolloin en itse älynnyt "Kyllä EU:lle" -napit rinnassa edes koko asiaa edes ajatella, mutta sittemmin on tullut mieleen että tätäkö on vapaa ja riippumaton tiedonvälitys.

Virkkunen puolusteli lehden voimakasta EU-kantaa kansalaisten edulla. Euroopan Unioniin liittyminen oli tuolloin kansalaisten edun mukaista ja tiedotusvälineeltä edistämisen arvoinen asia. Tuleekin mieleen kysyä, että ovatko tiedotusvälineet riippumattoman tiedon välittäjiä, vai yhteiskunnallisia vaikuttajia ja mielipiteen muokkaajia. Mitkä ovat ne asiat, jotka lehdet kulloinkin valitsevat ajamisen arvoisiksi? Voiko lehti todeta sellaisen yhteisen hyvän, joka on riippumaton ja todella kaikille tasapuolisesti positiivinen. Mielestäni ei!

Nato-kysymys on nousee esille, eikä vähiten Hesarin avustuksella. Ovatko tiedotusvälineet kolmas valtiomahti, joka pitää vallanpitäjiä varpaillaan vai (mielipide)vallankäyttäjiä.