Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja

Otsikon mukainen sananlasku kuvailee osuvasti kahden taistelutantereen koodistoa. Tällekin säännölle on olemassa poikkeuksensa.

Yhtä paljon kuin Taunon ja Ansan siirappisissa rakkaustarinoissa säröt ja viekkaus olivat mahdottomia, on suomalaisen sodankäynnin henki ollut epäilyttävänkin vieno ja puunattu.

Lappeenrannan Huhtiniemen ympärillä velloneet huhut rintamakarkureiden joukkohaudoista saivat viime viikolla vahvistusta. Etsinnät tuottivat tulosta ja leirintäalueelta löytyivät yhdentoista sotilaan maalliset tomumajat. Tarkempi tutkimus valaisee kalmaista löytöä tarkemmin toivottavasti hyvin pian, mutta yksi asia on varmaa jo nyt!

Suomalaisen sankarisodan myytti murenee nopeasti!

Suomen sotien tarina on muotoutunut vuosikymmenien saatossa sankarilliseksi saagaksi, jossa pieni kansa on puolustanut itseään suuremman valloittajan aggressiivisia aikeita vastaan puhtaalla kansallishengellä. Varsinkin talvisodan ihmeen ympärille on muotoutunut jo kansantarusto, jonka hahmot ja tapahtumakulut ovat saavuttaneet lähes yli-inhimillisiä piirteitä.

Huhtiniemen löydöt kertovat kuitenkin kuilun partaalla olevasta valtiosta, joka on käyttänyt kaikki keinot selvitäkseen hengissä. Nurkkaan ahdistettuna äärimmäiset toimet ovat olleet välttämättömiä ja näihin ovat kuuluneet myös huhutut rintamakarkureiden joukkoteloitukset. Tarkoitukseni ei ole asialla ilakoida, mutta on jo aika että toisen maailmansodan tapahtumia ja suomalaisen sodanjohdon ratkaisuja puidaan tunteettomammassa valossa.

Julkisuudessa on laajalti ihmetelty myös sitä, että miten on mahdollista että sodanaikaisia arkistoja on järjestelmällisesti hävitetty. Lienee varmasti ollut sodanaikaista reaalipolitiikkaa hävittää kiusallisia arkistoja siltä varalta, että seuraavaksi niitä tarkasteleva taho onkin sodan voittanut vieras valta. Olisi ollut pikemminkin typeryyttä säilyttää esimerkiksi rintamakarkureiden teloituksia koskevaa aineistoa. Vähemmästäkin on taistelun tauottua käynnistetty valtion sisäinen vihanpito.

Se, että arkistoja on hävitetty myös paljon myöhemmin kertookin jo paljon muusta.

Nimittäin verisista käsistä.