Tätä kirjoitettaessa (01:46) pitäisi olla jo visusti nukkumassa, mutta kun ei niin ei!
Hoitovapaa on tarjonnut jo monia ahaa-elämyksiä. Rytmit ovat vapautuneet työrytmeistä ja päivät ovat kovaa vauhtia menettämässä merkitystään keskinäisessä juoksussaan.
Toisaalta on ollut hienoa havaita, että pojat (vanhempi 4 vuotta, nuorempi 11 kuukautta) ovat ottaneet tyystin uutta suhtautumista kotona maleksivaan partasuuhun.
Perheen äiti oli viikonvaihteen suurella kirkolla, eli pääkaupunkiseudulla ystäviään tapaamassa. Kun äiskä sitten tuli reilun päivän jälkeen kotiin, riensikin nuorimmainen isän jalkoihin sylipaikkaa vaatimaan. Asetelmassa ei sinällään ole mitään uutta, mutta ainakin isästä tuntui, että hoitovapaa on tuottanut jo tulosta.
Matka jatkuu ja reppu on jo nyt täynnä upeita kokemuksia!
Posts
No comments:
Post a Comment