Perhekerhoa ja talviflunssaa

No niin! Nyt voin kai hyvällä syyllä sanoa, että hoitovapaa on todenteolla potkaistu liikkeelle.

Torstaina oli vuorossa pojille jo syksyllä rutiiniksi muodostunut perhekerho. Nyt oli minun vuoroni lähteä kerhoilemaan seurakunnan kerhoon poitsujen kera.

Aamulla jännittynein taisikin olla isä, sillä eniten kysymyksiä edessä olevasta kerhorupeamasta oli kolmikon vanhimmalla.

Vakaa tarkoitus oli kävellä parin kilometrin mittainen matka Meltolaan, mutta kahta jannua pukiessa nämä aikataulut heittävät kärrynpyörää näemmä aikaisen helpolla. Ja eikun autoon ja kokka kohti kertsiä!

Matkalla etupenkillä istunut Johannes muisti opastaa kuskia, että "tuosta sitten käännyt". Pihalle kun tultiin, niin opastus jatkui ja niin isä tiesi mihin suunnata.

Kävellessäni sisälle kerhotiloihin olo oli sanalla sanoen orpo. Onneksi Eikan riisumisessa oli sen verran hommaa, että kiusallinen tutustumistuokio meni työn touhussa. Pian kuitenkin sitä huomasi istuvansa ringissä kertomassa perheen kuulumisia muille koti-ihmisille. Äitejähän kaikki muut olivat, mutta kerhon toinen vetäjä tiesi kertoa myös toisen hoitovapaaisän harkitsevan paikalle tuloa.

Tutustumistuokion jälkeen oli mukava havaita miten Johannes oli heti kuin kala vedessä. Kuviot olivat tutut ja Eikkakin se mennä viipelsi. Välillä muisti aina katsoa iskän perään.

Äiti oli jo kotona nauranut sangen miehisille eväille ja kun muut sitten eväshetken koittaessa kaivoivat riisifruttejaan esille kieltämättä hieman hävetti syödä HK:n Blöötä ruisleivän päällä. Onneksi eivät tienneet, että rasva ei ollut kevytlevitettä vaan sitä ihtiään!

Kotiin lähdettäessä mielet olivat kaikilla virkeitä. Takana mukava kerhorupeama ja maassa lunta!

Seuraavana päivänä hoitovapailu näytti toista puoltaan, sillä Eikkaan iski jostain yön aikana pieni flunssa. Eikä itseasiassa edes ihan niin pienikään, vaan kuumetta oli pitkälti yli 39 astetta. Aamulla soitettiin hoitoarvioon ja olipa taas kerran hienoa havaita Imatralla, että julkinen terveydenhuolto toimii hienosti. Pääsimme lääkärille ensisoitosta laskien alle tunnissa ja apteekista lääkkeet saatuamme olimme kotona alle kahdessa tunnissa. Tämä on kaiketi näitä muuttotappiokunnan positiivisia puolia. Pitäkööt muu Etelä-Karjala terveyspiirinsä:-).

Eikan lenssu jatkuu edelleen, mutta lastenlaulusta tutut konstit purevat kyllä jossain vaiheessa.

Huomenna keikalle. Koomista sinällään on se, että 50 prosenttia (omasta mielestään) kovista heavy-Alfa -uroksista bändistämme on tällä hetkellä hoitovapaalla.

Jatketaan!