Mihin vasemmiston matka vie?

Viikonvaihteessa käytyjen eduskuntavaalien häviäjiin voidaan perustellusti lukea koko suomalainen vasemmisto.

Vaaliretoriikan taakse onkin syytä hieman kurkistaa. Optimistinen tulkinta vasemmiston kannalta olisi turvautua poliittisiin suhdanteisiin ja niiden kausittaiseen vaihtumiseen. Vasemmistoliiton epäonnistuminen oppisitiotakamatkalta herättää mieleen kuitenkin myös toisen näkökulman ja huomattavasti suhdanteita vakavamman kysymyksen.

Onko vasemmistolaisen aatteen tilaus vähenemässä?

Vaalien tuloksessa oli yllättävää se, että vasemmistorintama ei kyennyt realisoimaan viimeisten vuosien irtisanomisia ja globalisaation uhkaa. Uhkakuvia kyllä haettiin, mutta porvarihallituksella pelottelu on Suomen kaltaisessa äärimmäisen stabiilissa valtiojärjestelmässä hieman väärään osoitteeseen hutkimista. Nyt SDP ja Vasemmistoliitto jättivät tämän kortin pitkälti pelaamatta ja jäivät jankkaamaan jakovaroista. Suomella on viimeiset vuodet mennyt taloudellisesti ja henkisesti paremmin kuin koskaan, mutta toisaalta tästäkään vasemmisto ei kyennyt ulosmittaamaan hyötyä irti. Sen sijaan hampaattoman oppositionelivuotisen viettänyt Kokoomus nautti menestyksen hedelmistä vaalityössään.

On vanha totuus, että ihmisestä tulee demari neljänkymmenen ikävuoden kantturoissa. Mitäpä jos tulevaisuuden nuoriso näkeekin maailman eri näkövinkkelistä kuin tähän saakka lapsuudesta aikuisuuteen siirtyvät ovat tehneet? Mitäpä jos demarius ja vasemmistolaisuus onkin se suurten, kultaisten ikäpolvien juttu?