Nuori Suomi -ideologiasta on muodostumassa intohimoisten lajiniilojen pääperkele, joka on perimmäinen este suomalaisen kilpaurheilun menestymiselle.
Viimeksi HJK:n juniorivalmentaja Erkka V. Lehtola kirjoitti Helsingin Sanomissa juniorivalmennuksen terävöittämisen tärkeydestä ja kritisoi Nuori Suomi -ideologiaa ja "Kaikki pelaa" -henkistä sosiaalipalloilua.
Urheilulehden jääkiekkotoimittaja Petteri Sihvonen pistää tuoreessa nettikolumnissaan Suomen alle 18-vuotiaiden jääkiekkojoukkueen putoamisen jatkosta viimekädessä Suomen Jääkiekkoliiton ja Nuori Suomi -ideologian piikkiin.
Kummatkin kirjoittajat ovat vakaasti sitä mieltä, että tasapäistämällä jäämme jälkeen kansainvälisestä kilpailusta. Samalla lahjakkuudet hukataan systemaattisesti ja huippu karkaa.
Näin kirjoittajat lajeihinsa liian syvälle uppoutuneet laji-ihmiset, joilta on konteksti kadoksissa.
Perimmäinen kysymys on kärjistettynä perin yksinkertainen. Onko yhteiskunnan määrä palvella kilpaurheilun tarpeita vai urheilun yhteiskunnallisia tarkoitusperiä?
Uskaltaisin väittää, että urheilu yhteiskunnallisen kasvatustehtävän renkinä on huomattavasti yleishyödyllisempi kuin toisin päin.
On varmasti kaikkien etu jos mahdollisimman suuri määrä nuoria pysyy harrasteiden parissa mahdollisimman pitkään. Jos pienillä resursseilla toimivat seurat alkavat satsaamaan harvoihin timantteihin jäävät "nelosketjun" pelaajat väistämättä vähemmälle huomiolle. Jo omalta kohdalta voin sanoa, että mielummin lapsi valitsee harrastuksen jossa on aktiivi passiiviseisoskelijan sijaan. Tähän meillä ei sitten taas olekaan varaa.
Olisiko sittenkin parempi suunnata katsetta yksityisen sektorin ja yritysmaailman suuntaan? Veronmaksajien rahojen käyttöön on parempiakin kohteita kuin kasvattaa meille huippu-urheilijoita. Tuoreen hallituksen yksi tervetullut linjaus onkin panostaa nimenomaan nuorten ja lasten liikuntaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Subscribe To
Posts
Comments
No comments:
Post a Comment