Olisihan sekin päivä pitänyt nähdä, että aikuiset miehet leikkivät kiiltokuvilla ja täyttävät Kaverini-kirjan sivuja silmät kirkkaina.
Ai että mitä!
No sitä olisin sanonut itsekin vielä taannoin, jos olisin nähnyt itseni lähettämässä kaverilleni virtuaalista tuoppia tai kyhäämässä niinikään virtuaalista CD-hyllyä kaikkien nähtäväksi.
Kysymys on netissä kulovalkean tavoin leviävistä palveluista, joihin käyttäjät voivat luoda oman profiilinsa, kehittää sitä ja tutustua omiin tuttaviinsa uudella tavalla. Siis verkostoitua.
Itse täytin Facebookiin sivuni ja ilahduin kovin kun sain yhteydenoton taannoin Suomessa vierailleelta eteläafrikkalaiselta. Näppärää.
Toki olisin voinut lähettää hänelle sähköpostin itsekin ilman Facebookin jalomielistä apua. Mutta kun tuo yhteydenpito nyt vain on niin pirun sööttiä tällä uudella tavalla.
Kun kurkistaa näiden sovellutusten kulissien taakse, on selitys varsin yksinkertainen.
Jokuhan tällä tekee yksinkertaisesti järeää tiliä. Kun käyttäjät profiloivat itseään kulutustottumuksillaan, vapaa-ajan viettotavoillaan ja yksityiskohdillaan matkustustottumuksistaan, antaa se palvelujen ylläpitäjälle melkoisen tietokannan markkinoida eteenpäin mainostajille. Eipä niin, että tässä kukaan häviäisi.
Sitä kannattaa kuitenkin miettiä, että mitä itsestään haluaa kertoa. Ainakin ennen puhelimeen soittavien markkinatutkimusten manaamista.
Asiat nyt vain voi tehdä niin monella eri tavalla.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Subscribe To
Posts
Comments
No comments:
Post a Comment