Internetiä turhan helppo demonisoida

Jokelan traagisesta ampumavälikohtauksesta on nyt kulunut viikon päivät. Omaisten tuskaa voi tuskin kuvitella, vaikka elämä jatkuukin.

Kulunut viikko on nostanut keskustelun keskiöön kaksi asiaa: internetin vaarat ja aselainsäädännön kiristämistarpeen. Ollaanko olennaisen äärellä?

Ei todellakaan!

Internet on turhan helppo kohde demonisoida. Samalla se kuitenkin antaa aivan liian helpon oikotien ongelmasta loitommas. Asian ytimessä eivät ole tietokoneet tai aseet, vaan yksittäisen nuoren paha olo.

Määrärahojen leikkaaminen kunnissa tapahtuvasta kasvatustyöstä tapahtuu pääsääntöisesti liian helposti. Erityisoppilaat integroidaan yleisopetukseen ja koulunkäyntiavustajille ei löydy työpaikkoja. Työtä olisi sitäkin enemmän. Edellä kuvatun kaltaiset päätökset on loppujen lopuksi helppo tehdä kuntatalouteen vedoten. Lyhytnäköisyydellä ei ole mittaa eikä määrää.

Miksei kukaan ole esimerkiksi Jokelan tapauksessa kysynyt, että miksi Pekka-Eric Auvinen istui koneen äärellä verkottoutumassa? Vaikka kyseessä oli täysi-ikäisyyden saavuttanut nuori mies, oli hän kuitenkin ymmärettävästi kykemätön määrittelemään omaa henkistä terveydentilaansa ja tekemisiään. En halua jälkiviisastella, mutta olisiko aikuisten kuitenkin kollektiivisesti katsottava peiliin siinä millaista läsnäoloa me lapsille tarjoamme?

Rauha kaikkien viime keskiviikon tragedian yhdeksän uhrin sielulle. Me muut emme rauhaa saa internetiä tai aselakeja sättimällä!