Suomalaiset ripustautuvat menestyjiin

"Kuningaskotka" Janne Ahosen uran lopettamispäätös kertoi jälleen kerran suomalaisten epätoivoisen ripustautumisen menestyjän kelkan perälautaan.

Pidämme itseämme urheilukansana, mutta todellisuudessa kuolaamme vain menestyksen perään. Suun eritteitä vuodattaessamme lajin sisällöllä ei ole suurtakaan merkitystä, sillä loppujen lopuksi on sama missä lajissa olemme palkintopallilla. Kunhan nyt vain meidän siniristilippumme sinne salkoon nostetaan. Muistamme varmasti edellisten talviolympialaisten curling-vimman? Tuolloinhan "Uusis" tai "U15" oli kaikkien huulilla, mutta itse lajin hienouksista tai nyansseista ei juurikaan puhuttu.

Olemme monesti miettineet, että miksei jalkapallo kerää jääkiekon kaltaisia yleisömääriä meillä. Onhan lajin status muissa pohjoismaissa aivan toista kuin meillä. Jälleen kerran kaikki kiteytyy menestyksen ympärille. Jääkiekko tarvitsi vuoden 1995 säälikullan ja teksti-tv:n sivun 235 sankarit maalintekijätilastoissa. Teemu Selänteellä on talli täynnä makeita autoja ja mehän ollaan itsekin sankareita kaikki. Ihan jokainen.

Uskaltaisin kuitenkin väittää, että esimerkiksi naapurissamme Ruotsissa lajikulttuuri on iskostunut syvemmälle ja itsetunto antaa periksi ihastua lajiin, joka ei ole CNN:n vakiokauraa. Toki Ruotsista löytyy esimerkkejä myös menestyksestä, mutta siitä riippuvaista ei urheilukannattaminen ole.

Mutta kysymys kytee kuitenkin edelleen. Mitä me nyt teemme kun kuningaskotka on lopettanut? Sitä ei tiedä edes Jari Porttila.