UEFA on kuohinut käynnissä olevista jalkapallon EM-kisoista leijonanosan tunnetta pois. Hyvänä esimerkkinä ovat kisoista lähetettävät ottelulähetykset.
Perjantain Turkki-Kroatia -ottelun loppuhetkillä kroaattikatsomo sytytti omaan katsomonosaansa soihtumeren (vaikka tosin neljän-viiden soihdun kutsuminen "mereksi" lienee hieman liioittelua). TV-lähetyksen perusteella soihtuja tosin ei voinut havaita. Ainoastaan kentän toisen päädyn yllä leijuva savuverho ja selostajien hereilläolo kertoivat katsomoissa kielletyn fanireaktion olemassaolosta.
Hyvä ystäväni manaa usein osuvasti, että UEFA haluaa näyttää kotikatsoimoihin ainoastaan hassuihin sponsorihattuihin pukeutuneita perheitä, joiden isät
korottavat ääntään oman joukkueensa epäonnistuneen pelitilanteen jälkeen sanomalla painokkaasti "samperi" tai "turkanen", omilla kielillään tosin.
Kärjistys on osuva ja täyttä totta. Jalkapallo elää tunteesta ja lajikulttuuriin liittyy ympäri maailmaa myös aggressioita ja tunteen paloa. Näiden kieltämien ja disneymäisen katsomokulttuurin korostaminen tekevät irvokasta karhunpalvelusta lajille.
Ei siis ihme, että esimerkiksi jalkapalloon laajalti vihkiytynyt ystäväni ei maajoukkuejalkapallosta syty. Onhan selvää, että esimerkiksi Celtic-Rangers -ottelussa katsomossa huudetaan muutakin kuin "My lord, was that close or what".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Subscribe To
Posts
Comments
No comments:
Post a Comment