Paavi Benedictus XVI, Jumalan sijainen maan päällä, pyysi anteeksi katolisten pappien seksuaalisia väärinkäytöksiä Australian vierailunsa yhteydessä.
Teko oli varmasti paikallaan edellyttäen, että sen motiivina oli aito halu lievittää tekojen uhrien tuskaa. Mikäli se oli osa katolisen kirkon PR-kampanjaa haisee se kuin juhannuksen yli keittiössä lämmennyt muikunkuljetuslaatikko.
Apologiat ovat selvästikin nyt pop. Ehtihän myös Australian pääministeri hieman ennen Paavin vierailua pyytämään anteeksi Australian alkuperäisväestöltä heidän kokemiaan vääryyksiä. Ja syystäkin.
Nämä anteeksipyynnöt herättävät mielenkiintoisen ajatuksen anteeksipyyntöjen ketjusta. Kenellä itseasiassa olisi syytä pyytää anteeksi ja keneltä?
Matti Vanhanen voisi perustellusti pyytää anteeksi saamelaisilta, sillä ajettinhan heidät raukoille rajoille "valtaväestön" puskiessa Volgan mutkasta kapsäkkeineen kohti härmää. Entäpä Amerikan Yhdysvallat? George W. Bushilla olisi kaikki syyt osoittaa amerikkalainen kollektiivinen katumus afroamerikkalaisille, intiaaneille, hispaanoväestölle, kommunisteille, ympäristöaktiiveille ja muslimeille muutamia mainitakseni. Ja Dimitri Medvedjevin apologialistaa tässä ei viitsi alkaa edes listaamaan.
Voisiko anteeksipyytämistä viedä muille aloille? Esimerkiksi urheilussa dopingista kärynneet urheilijat voisivat pyytää käryjään anteeksi, mutta sehän nyt olisi jo aivan liikaa vaadittu. Entäpä musiikki?
Koskahan Tero Vaara ja Mamba pyytävät anteeksi Suomen kansalle aiheuttamaansa kärsimystä?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Subscribe To
Posts
Comments
No comments:
Post a Comment