Jutan ankea syksy

Jutta Urpilaisen valinta Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtajaksi nostatti puoluetta lähellä olevissa hetkellistä toivetta uudesta ajasta. Tuota hetkeä odotellaan edelleen, mutta viimeistään nyt sitkeimmätkin demarit ovat havahtumassa siihen, että Urpilaisen johdolla tuota aikaa ei tavoiteta.

Urpilainen osaa lausua sanan "toveri" kiitettävän painokkaasti, mutta valitettavasti myös yhtä ontosti ja ulkoaopetellusti kuin kaiken muun sanomansa.

Esimerkiksi tänään SDP:n kansanedustajien kesäkokouksessa Vantaalla puhunut Urpilainen esitti ensimmäisen kerran arvionsa Georgian krisiistä. Hän arvosteli sekä Georgiaa että Venäjää kriisin kärjistämisestä. Urpilaisen mukaan Georgian yritys sotilaallisin keinoin muuttaa Etelä-Ossetiassa vallinnutta tilannetta ja Venäjän suhteeton voimankäyttö tähän vastauksena eivät olleet hyväksyttäviä.

Tämänlaatuista ulkopoliittista analyysiin kykenee lähes kuka tahansa. Oppositiojohtajan ulkopoliittinen kynnettömyys johtuu paitsi kokemattomuudesta myös siitä, että asiaperusteisessa marssijärjestyksessä Urpilainen on järjestyksessään hät'hätää pistesijoilla.

Kun muistelee Kokoomusjohtaja Jyrki Kataisen alkutaivalta oli myös hänellä oppirahansa maksettavana. Turpiin tuli ajoittain railakkaastikin, mutta erona Urpilaiseen oli se Kataiselle puolueesta löytyvä tuki. Urpilainen on ollut tuiverruksessa yksin, kun negaa on tullut niin oikealta, vasemmalta ja hallituksesta sekä oppositiosta.

Missä on demarien "viisaiden tovereiden kerho" nyt kun edessä ovat puolueelle monella tapaa ratkaisevat vaalit? On aivan varmaa, että syksyn kuntavaalitenteissä Urpilainen ottaa käkättimeen ja pahasti.

Ainakin mikäli lausunnot pysyvät yhtä onttoina kuin tähän saakka.