Imatran seurakunnassa kuohuu

Imatran seurakunnan kirkkoherra Olli Aallon ilmoitus sukupuolenkorjausoperaatioon hakeutumisesta on käynnistänyt mielenkiintoisen kuohunnan Imatralla.

Pisimmälle on mennyt Imatran seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Antti Jarva (kd.). Parien viime kuntavaalien ääniharava ehti jo tuoreeltaan leimaamaan psykofyysistä vaistoaan seuraavan Aallon epäluotettavaksi ja jatkoi tuomitsemistaan keskiviikon Helsingin Sanomissa toteamalla, että ei todennäköisesti tulisi toimeen "rouva Aallon" kanssa.

Lieneeköhän Jarva tekopyhyyden tornissaan kuullut yhdenvertaisuuslaista tai onko tietoinen siitä, että EY-tuomioistuin on jo vuonna 1996 antanut langettavan päätöksen transseksuaalia työntekijää syrjineelle työnantajalle?

Jarva olettaa lausunnoillaan, että koko seurakunta jakaa hänen ahdasmieliset näkemyksensä suhtautumisessa Aallon ratkaisuun. Samalla Jarva ajaa kirkkoa yhä ahtaamalle nurkkaan. Kirkon silmäätekevät eivät vain voi hokea olevansa hämmentyneitä Imatran kirkkoherran ratkaisun kanssa. On myös uskallettava esittää asiasta mielipide.

Eräät ovat olleet huolissaan siitä, että Aallon jatkaminen kirkon tehtävissä saattaa aiheuttaa joukkupakoa kirkon jäsenyydestä. Itse olisin pikemminkin huolissaan toisin päin. Itse asiassa Jarvan kaltaisten koulutettujen ihmisten ahdasmieliset lausunnot ovat saaneet minut ensimmäistä kertaa kyseenalaistamaan oman jäsenyyteni Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa.

Se ei tunnu hyvältä.