In The Army Now, Part 1

Niinhän siinä sitten kävi, että kertaushajoitukset ovat edessä.

Ottaen huomioon millaisissa tunnelmissa armeija tuli aikoinaan taakse jätetyksi on suoranainen ihme miten positiivissa fiiliksissä sitä kertaamaan jälleen lähtee.

Toki asiaan vaikuttaa aika paljon se millaisista tehtävistä on kysymys. Tällä kertaa kyseessä eivät ole varusmiespalveluksen aikaisen koulutuksen mukaiset lääkintämiehen tehtävät, vaan pikemminkin tiedotusluonteinen pesti. Tai näin ainakin luulisin. Katsotaanpa vain, niin loppuviikosta läppärin ääressä istuu huomattavasti nykyistä ryytyneempi kirjoittaja.

Huomenna junaan on tarkoitus astua siinä seitsemän maissa ja onneksi juna ottaa suunnaksi idän sijasta lännen. Väistämättä on tullut mieleen, että millaista on aikoinaan ollut lähteä näille retkille, kun kyse oli hieman muustakin kuin sotapeleistä. Nykypäivän mukavuudenhaluisille velliperseille (joihin siis ehdottomasti itseni lasken) kun on arveluttavaa viettää kaksi päivää ilman televisiota ja läppäriä ja joskus sitä on lähdetty totaalisen tuntematonta kohti ilman tietoa paluusta.

Seuraan tässä kertausharjoitusten kulkua "sieltä jostakin".