Ajatus Rooman haltuun ottamisesta neljässä päivässä on vähintäänkin absurdi, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Upea kaupunki, upeat ihmiset, upea historia! Ikuinen kaupunki jätti toden teolla jälkensä allekirjoittaneeseen aitoudellaan ja peittelemättömällä luonteellaan, jollaista en ole kokenut missään muualla.
Pantheon, Colosseum ja Vatikaani etunenässä ovat toki pysäyttäviä, mutta silti suurimman vaikutuksen Roomassa teki se "aito" kaupunki, josta keskustan kaduilla saa pienen otteen: Espresso-kupilliselle työpäivän jälkeen tulevat bisnesmiehet, Interin ja Juven (Roomassa, käsittämätöntä kyllä!?) paremmuudesta kinastelevat tarjoilijat sekä Sopranosin Carmelaa muistuttava taksikuski, joka pälpättää Kenian matkastaan ajaessaan 140 km/h mittarissa keskiviikkoruuhkassa. Siinä ehkä hiven oikeaa Italiaa ja Roomaa, josta tosin valtaosa jää turistilta näkemättä.
Loppuun kaksi tärkeää ohjetta Roomaan matkustaville: ravintolasuosituksia kannattaa aina noudattaa ja sisäänheittäjillä varustettuja ravintoloita kannattaa kaikin keinoin välttää. Nyt nimittäin tiedän, että esimerkiksi Teboil-huoltamoilta saatava perusmättöleike kantaa Roomassa nimeä "Veal Cutlets in Milanese style with potatoes".
Ford Fairlanea lainaten: Boot my balls, motherfucker!
Posts
3 comments:
Itse vietin kesällä 2006 9 päivää Roomassa yksikseni. Lensin Amsterdamin kautta, ja lentoyhtiön sekoilujen takia sielläkin tuli vietettyä kokonainen päivä. Suosittelen.
Keli oli jatkuvasti >+30, ja tämä oli siis samainen Italian jalkapallon MM-kesä, voit kuvitella mitkä oli fiilikset katsella pelejä paikallisten kanssa. En unohda sitä fiilistä ikinä, en varmasti.
Paitsi jalkapalloon, myös muuhun elämään tuli tutustuttua. Haahuilin kaupungilla kaikki pakolliset nähtävyydet, kulinarisoin pienissä ja viihtyisissä ravintoloissa, tein sosiaalipornomatkoja lähiöihin (Saxa Rubra, Prima Porta jne.), RAI:n studiot tuli nähtyä myös. Stadio Olimpicolla tuli käytyä katsomassa AS Roman kotiareenaa, tietenkään mitään pelejä ei ollut silloin.
Minusta matkoilla on mahtavaa rantautua ns. "tavisten" sekaan, nähdä sitä oikeaa elämää turistirysien ulkopuolella. Olen harrastanut samaa Venäjällä, Unkarissa Budapestin ja Balatonin väliä reissatessa, Tshekeissä, Ateenassa, Norjassa, Tanskassa... Niin ja Amsterdamissa tietysti. Matkailu avartaa vielä enemmän kun tekee muutakin kuin lojuu hotellin baarissa.
Ystävystyin amerikkalaisen Helenin kanssa tuolla Roomassa, käytiin paljon ulkona muuten vaan sekä sitten tietysti dokaamassa pari kertaa. Ystävällinen taksikuski Giuseppe - intohimoinen Giallorosso - kuskasi ympäriinsä, ajoi helvetin kovaa ja huusi kaikille. Yllättäen aika moni puhuikin englantia, ja ne ketkä eivät puhuneet saivat kärvistellä Villen italialla. Ja toki kun saapasmaassa ollaan, huutaminen ja varsinkin huitominen auttaa aina.
Kliseistä, mutta minun sydämeni kyllä jäi Roomaan.
Inter-Juve-akselin hehkuttaminen Roomassa ei ole mikään yllätys italialaista jalkapalloa seuraavalle. Juventus on Italian suurin seura kannattajaluvuissa mitaten, ja faneja löytyy joka puolilta maata. Torinossa (joka on siis Juven nykyinen kotikaupunki) kannatus on huomattavasti vaatimattomampaa, torinolaiset seuraavatkin pääasiassa "alkuperäisen" Torinon, La Granatan eli Toron otteita.
Rooma ei ole tässä mielessä poikkeus, koko väestö ei suinkaan jakaudu AS Roman tai SS Lazion kannattajien kesken.
Interin kannatus Roomassa lienee vähäisempää, mutta täytyy muistaa että Rooma on Italian pääkaupunki ja "kaikki tiet vievät Roomaan". Tässä mielessä ei liene suurikaan ihme, että myös La Citta Eterna on interistien saastuttama. Kokonaan toinen näkökulma on Derby D'Italia, klassikko-ottelu Juventuksen ja Interin välillä, joka puhuttaa koko Italiaa. Ei olisi ihme vaikka keskustelu olisi koskenut tätä matsia. Italialaiset rakastavat klassikoitaan, Derbyjä, kuten niitä Italiassa kutsutaan. Derby ei enää välttämättä ole ns. "paikallisottelu," vaan laajempi käsite. Rooman kuuma paikalliskamppailu Derby della Capitale käydään tietysti Roman ja Lazion kesken (tänä syksynä 1-0 Julio Baptistan huikealla puskumaalilla), mutta netin syövereistä voi löytää myös mm. Derby della Madonninan sekä varsin kuumat Sisilian paikalliskamppailut.
On se vain hieno laji, jalkapallo.
Mielenkiintoista!
Noiden derbyjen latauksia on vain ulkopuolisena kovin vaikea ymmärtää ja onkin kovin kornia, kun Suomessa puhutaan kohtaamisista "derbyinä".
Onhan joka maassa ja sarjassa omat jännitteensä, mutta itseä viehättää kuitenkin eniten Rangersin ja Celticin välinen mittelö. Olisi siistiä olla joskus paikalla...
Post a Comment