112 is a joke!

Havahduin sunnuntai-iltana läheltä kotiani kuuluneisiin laukauksiin. Kyseessä oli jo toinen kerta parin päivän sisällä ja tapahtumat olivat puhuttaneet myös naapurustoa. Ensimmäisellä kerralla ohitin äänet olankohautuksella. Olihan perjantai-ilta ja meininki kaiketikin sen mukaista.

Toisella kertaa alkoi ho hieman hämäämään, sillä olihan sunnuntai ja kello hieman vaille puoliyö. Kyttä minussa nosti päätään ja päätin soittaa Hätäkeskukseen. Paikalliseen tinanappiinhan ei muuten saa yhteyttä, kuin soittamalla Kouvostoliiton kautta.

112

Odottelua hetken verran, kunnes nauhoitettu tiedote kertoo:

Hätäkeskuksessa on juuri nyt ruuhkaa. Odota hetki sulkematta puhelinta.

Odotin noin kaksi minuuttia, jonka jälkeen suljin puhelimen.

Yritin uudelleen muutaman minuutin kuluttua, jolloin edellinen nauhoite kuului toistamiseen. Puhelun lopputulos oli edellisen kaltainen.

Kolmannella kerralla tärppäsi ja puhelun kulku oli jotakuin seuraavanlainen.

Hätäkeskus: Hätäkeskus hyvää iltaa.
Allekirjoittanut: Iltaa, soitan kuulemastani ammuskelulta kuullostavasta äänestä.
HK: Mistä on kysymys?
AK: Imatrankosken koulun kentältä kuului hetki sitten neljästä viiteen laukaukselta kuullostavaa ääntä. Lisäksi kuulin moottoripyörien ääntä.
HK: Niin, mopothan ne pärisevät. Mikä nimenne on?

Tässä vaiheessa yllätyin, että äänet eivät tässä vaiheessa kiinnostaneet enempää. Nimeäni minuutin verran tavattuamme keskustelu jatkui.

HK: Mistä äänet kuuluivat?
AK: Imatrankosken koulun pihalta. Vastaavia laukauksenomaisia ääniä sieltä kuulivat useat lähialueen asukkaat myös perjantaina.
HK: Miksi te ette tuolloin soittaneet?
AK: Koska nukutin tuolloin tytärtäni, enkä päässyt puhelimen päähän.
HK: Ette katsoneet asiaa tuolloin sen arvoiseksi, että olisitte sen etsineet?
AK: Onko paikalle mahdollista pyytää poliisipartio tsekkaamaan mistä on kysymys?
HK: Katsomme mitä voimme asialle tehdä, hyvää illan jatkoa.
AK: Näkemiin.

Tässä vaiheessa olin suhteellisen hämmästynyt. Voihan ja toivottavasti onkin niin, että äänet olivat pakoputkesta tai harmittomasta räjähteestä ja näin varmasti myös oli. Hämmästyttävää kuitenkin oli, että sen sijaan että äänestä oltaisiin otettu selvää suuntautui kysymys siihen miksei ilmoitusta tullut perjantaina. Lisäksi vastanneen virkamiehen suhtautuminen asiaan oli pikemminkin vähättelevä kuin asiallinen. Kyseessä olisivat voineet olla huomattavasti järeämmästä lähteestä tulevat äänet ja myös seuraukset olisivat voineet olla huomattavasti synkemmät.

Meidät on opetettu ymmärtämään vähäisistä resursseista johtuvia puutteita ja monesti olemme antaneet asioita siksi myös anteeksi. Tässä tapauksessa vähäiset resurssitkaan eivät selitä tämän sentraalisantran nokkavaa asennetta. Lisäksi on anteeksiantamatonta, että soittoon vastaan vasta kolmannella soitolla. Järjestelmän on pelattava niin, että mahdollisesti suuressakin hädässä oleva soittaja saa vastauksen nopeammin.

Vihjeeksi Hätäkeskukseen voisi kertoa, että toisessa julkisrahoitteisessa palvelulaitoksessa jokaiseen puheluun suhtaudutaan kunnioituksella oli ääni, asia tai soittaja millainen tahansa. Eikä kyse ole edes kenenkään hengestä tai elämästä.