Imatran seurakunnan kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Reijo Siitonen pohdiskeli Kaakkois-Suomen tv-uutisten haastattelussa perjantaina kirkkoherran tehtävistä luopuneen Marja-Sisko Aallon vaikutusta seurakunnan julkisuuskuvaan. Tulipa mieleen, että ovatko Imatran seurakunnan konservatiivisimmat edustajat koskaan miettineet omien sanomistensa merkitystä seurakunnan julkisuuskuvaan.
Siitosen mukaan Imatran seurakunta tunnetaan tätä nykyä nimenomaan Aallon tapauksesta. Itse väittäisin, että Imatran seurakunta on tätä nykyä tunnettu myös vanhoillisuudestaan.
Koko kirkon ympärillä käytävä keskustelu on polarisoitunut niin, että tavalliset riviseurakuntalaiset ovat miehittämättömällä maalla erittäin hämmentyneinä. On äärimmäisyyksiin asti suvaitsevia ja toisaalla helvetin tulillä uhkailevia. Keskellä ei ole mitään, ei mitään paitsi massat. Siis tavalliset seurakuntalaiset.
On perusteltua kysyä, että onko seurakunnalla toimivat tuntosarvet jäsenistönsä arvoilmastoa haistelemassa. Seurakunnan luottamusmiehet puhuvat suureen ääneen Aallon ratkaisun aiheuttamasta mielipahasta, mutta onko jäsenistön näkemyksiä peilattu. Aallon tapauksen yhteydessä on kuullut usein sanottavan, että seurakuntalaiset ovat tästä pahoittaneet mielensä. Kumma kyllä, minulta tai keneltäkään tuntemaltani seurakuntalaiselta ei ole asiaa kysytty.
Ensi syksyn seurakuntavaalit ovat hyvä paikka vaikuttaa seurakunnan arvoilmapiiriin. Mitäpä tapahtuisikaan, jos ääripäiden sijaan ääneen ja vaikuttamaan pääsisivätkin ne seurakuntalaiset, joille Marja-Sisko Aallolla ei olisi sen suurempaa merkitystä suuntaan tai toiseen. Aika pelottava ajatus. Mutta kenelle?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Subscribe To
Posts
Comments
No comments:
Post a Comment