"You Can't Top This..."

Kaikki bändejä jossain vaiheessa fanittaneet tietävät varmasti mitä on "odottaa".

Muistatte sen tunteen, kun se lempibändi oli juuri julkaisemaisillaan sen "seuraavan" levyn. Oma debyytti oli puhki kuunneltu ja jokainen biisi hyväksi havaittu. Sitten musiikkilehdet alkoivat kertoa, että uutta on tuloillaan. Allekirjoittaneen nuoruudessa kerkeävin viestinviejä oli ruotsalainen Okej-lehti, joka oli aina kaksi kuukautta Suosikkia edellä. Sieltä sitten tavattiin artikkeleita ja suurimmassa hädässä kiikutettiinpa ne jopa ruotsin opettajalle tulkattavaksi.

Omalla kohdalla se merkittävin "seuraava" levy oli ja on edelleen Iron Maidenin "Somewhere In Time". Edeltäjät oli huolella kuunneltu ja varsinkin livelätty "Live After Death" oli piirtänyt merkittävät jäljet teinin tajuntaan. Pian otsikot alkoivatkin kertoa, että Maiden olisi uutta levyä työstämässä.

Kuukaudet vierivät ja pikkuhiljaa tietoisuuteen tulikin, että uusi Maiden-levy kantaisi jo edellä mainittua nimeä. Viikot kuluivat ja niin koitti päivä, jolloin levy ilmestyi paikallisten levyliikkeiden hyllyille.

Muistan miten kyseisenä päivänä lähdimme Ekin Markon kanssa koulusta jollain verukkeella aikaisin, jotta ehdimme kotkansaarelle menevään bussiin. Perillä riensimme juoksujalkaa kohti keskustaa ja (ihme kyllä edelleen pystyssä olevaa) Sävelaittaa. Sieltä nopeasti levy haltuun ja kohti Sunilaa.

Koska itsellä oli vain huonolaatuinen vinyylisoitin olin kaukaa viisaana ostanut poikkeuksellisen hyvälaatuisen C-kassun. Olisiko ollut peräti TDK AR60, jolle levy kaverin vanhempien Fishereillä nauhoitettiin.

Olennainen osa nauhoitusta oli biisinimien huolellinen kirjaaminen kasetinkansiin. Vallallahan oli useita eri koulukunta, joista toiset piirsivät kasetin selkämykseen jopa logot poikineen, kun taas toiset pidättäytyivät spartalaisemmalla linjalla.

Kun levyä sitten kuunneltiin, niin yksi tuntemus oli varma: pettymys.

Edeltäviä ja omalla kohdalla neitseellisiä kuuntelukokemuksiahan oli mahdotonta ylittää ja ohittaa. Siksi jälkeenpäin niinkin kovaksi levyksi osoittautunut levy kuin SIT tuntui tuolloin raa'alta pettymykseltä. Ja on niitä riittänyt sen jälkeenkin. Tässä jotain...

* Bon Jovi: New Jersey

- Jos edeltäjällä on biisit kuten "You Give Love A Bad Name", "Livin' On A Prayer", "Wanted Dead Or Alive" ja "Let It Rock", niin rima on aika korkealla. Jälkeenpäin on ollut hupaisaa miettiä tuolloin niin tuohtuneita tuntemuksia.

* Van Halen:II

- VH1 on retro musakanva, mutta VHI on kaikkien aikojen klassikko. Silti "kakkosella" on kasa kerrassaan loistavia Van Halen -klassikoita

* Helloween: Pink Bubbles Go Ape

- Jälkijättöisesti on suorastaan huimaa pohtia, että miten kovan kaksikon Helloween mätkäisi tiskiin julkaistessaan Keeper Of The Seven Keys -kaksikon. Jo tuolloin oli siis selvää, että seuraaja olisi lähtökohtaisesti tuubaa. Ja siltä se silloin tuntuikin. Myöhäisemmässä tarkkailussahan levy on osoittautunut mainioksi levyksi. Kuunnelkaa vaikka!