Havaintoja onnesta ja politiikasta vol. 1

Aloitetaan hassulla tarinalla pienen eteläkarjalaisen kaupungin elämänmenosta.

Vuoksen varrella sijaitsevan kaupungin koulutoimi on jo tovin ollut erikoisten käänteiden kehto. Nyt kylillä naureskellaan ja opettajanhuoneissa ihmetellään koulutuslautakunnan uutta johtajaa. Ennenhän lautakuntaa veti metallimies, joka myönsi kyllä auliisti opettajille tietämättömyytensä alasta. Tästä ei olla päästy pitkälle, sillä nyt lautakunnan nuijan varressa on piakkoin eläkkeelle jäävä palopäällikkö. Palomiestä tarvitaankin toimialan säästöroihuja sammuttamaan. Tosiasiallisesti tämä vain vahvistaa sitä, että heikko lautakunta on vahvan toimialajohtajan paras työkalu.

Vaalit lähestyvät. Kokovallaton pääministerimme on teutaroinut näyttävästi yksilahkeisten kanssa ja nyt kepulainen libido alkaa jo näyttäytyä vaalityössä. Johan eräs tutkija ehti kertomaan, että Matti onkin ollut kaiken aikaa uhri. Nainenhan se salakavalasti vietteli pääministerin, joka onnistui riuhtaisemaan itsensä irti salakavalan seireenin laululta.

Voi raasua!

Hätä mahtaa olla Apollonkadulla suuri tällä hetkellä, kun naiskepunaattorit yhtenä rintamana heristävät Susannalle etusormeaan. Meidän Mattia ei saa ennen vaaleja miten vain vampata. Kumma kyllä konservatiivisuus karisee sopivalla hetkellä sivuun, mutta kun taas äänestetään suomalaisen perheen puitteista on tiukka pipo taas vedetty päähän.

Itsenäisyyspäivän vastaanoton suurin pettymys ei minulle ollut Lordin poisjäänti. Minä olisin halunnut nähdä kunnon myllyn Eero Heinäluoman ja Olli Saarelan välillä.

Put your money where your mouth is, Olli-boy!