Milloin neuvostojoukot poistuivat Suomesta?

Tämä kysymys hiljensi minut hetkeksi muutama päivä sitten. Kysymyksen esitti keski-ikäinen hyvin toimeentulevalta vaikuttava itävaltalainen vieraillessaan Suomessa ja Etelä-Karjalassa.

Ensireaktioni olivat kuohuvat ja kun kysymykset seurasivat toisiaan aloin miettiä asiaa hieman syvällisemmin. Kysyjä ei tyytynyt vastaukseeni, että Suomea ei ikinä miehitetty. "No joo joo, mutta olihan täällä kommunistivalta. Milloin Suomi vapautui, oliko se 90-luvun alussa...".

Tässä vaiheessa oli ilmiselvää, että vaikka sanoisin mitä eivät selitykset vakuuttaisi kysyjää.

Aloin miettimään mikä kuvamme keskieurooppalaisissa silmissä oikeasti on. Kysyjä ei ollut historian tohtori, mutta ei myöskään totaalisesti laput silmillä elävä debiilikään. Uskoisin, että kysyjä oli keskiverto-otanta itävaltalaisesta väestöstä. Se tässä on viime päivät mietityttänytkin.

Suomettuminen tuli tunnetuksi terminä 1970-luvulla ja kekkoslaisen ajan lapset muistavat varmasti miten Neuvostoliittoon suhtauduttiin. Itselle mieleen tulevat 80-luvun puolen välin toistuvat neuvostojohtajien hautajaiset, joita kokoonnuimme kepulaisen opettajan johdolla katsomaan. En sitten tiedä oliko opettaja vahingoniloinen vai surullinen. Luokkakaverin perheet ravasivat lomalla Sotsissa ja isoisä kehui miten mainio auto Lada oli. Nämä yksittäiset esimerkitkin ovat saaneet minut miettimään itävaltalaisen kysymyksiä. Olemmeko olleet länsimaiden rintamassa kaiken aikaa ainostaan omasta mielestämme.

Toki pallon voi heittää toiseenkin suuntaan.Yhtälailla minä olisin voinut kysyä itävaltalaiselta, että ovatko natsien rikokset millainen rasite Itävallalle, miltä tuntui olla sodan hävinnyt maa, joka miehitettiin sodan päätyttyä ja miten vakava rasite nouseva uusoikeistolaisuus maalle on. Tähän en viitsinyt lähteä, sillä se tie ei olisi johtanut mihinkään.

Vaikka olemme samaa eurooppaa, niin tunnemme kovin vähän toistemme taustoja. Se on valitettavaa ja monen väärinkäsityksen siemen.