Uskottava se on

Satuinpa perinteisestä vuosiraamatusta MitäMissäMilloin -kirjasta silmäilemään karttaa, johon oli koottu menneen vuoden globaalit sääpoikkemat yhdelle aukeamalle. Näkymä oli kieltämättä pysäyttävä!

Poikkeavat sääolosuhteet värittivät liki jokaisen maailmankolkan olosuhteita. Venyneitä kesiä, poikkeuksellisia pyörremyrskyjä, rajuja lumisateita, tulvia ja muita oireita maaäidin pahoinvoinnista.

Viimeistään tässä vaiheessa aloin itse miettimään ihmisen karua kädenjälkeä asuinplaneettaamme kohtaan.

Kun miettii tarkemmin teollistumisen historiaa, niin kyseessä ei ole vielä pitkällinenkään kehityskulku. Jos teollista vallankumousta sijoitetaan 1700-1800 lukujen taitteeseen, on kyseessä kahden-kolmen sadan vuoden kaari. Tuossa ajassa ihminen on saanut planeettansa siihen kuntoon, että potilas yskähtelee jo pahasti. Itsestäänselvääkö? Toivottavasti ei.

Toki asiassa on myös syytä pohtia keinoja, joilla muutosta olisi mahdollisuus tavoitella. Siinä missä yksilötasolla töitä tehdään jopa hartiavoimin, ovat suuret pelurit edelleen välinpitämättömiä. Niin kauan kun esimerkiksi Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan kaltaiset teollisuusjätit eivät käännä kurssiaan on turha puhua merkittävän muutoksen aikaansaamisesta.

Jokaisen on tunnettava vastuunsa, mutta asia saa paikoitellen myös huvittavia piirteitä. Vai mitä sanotte seuraavasta. Muutamat matkanjärjestäjät ovat alkaneet perimään lentomatkustajiltaan vapaaehtoista maksua, jolla matkustajilla on mahdollisuus korvata lentomatkustamisen aiheuttamat ilmastohaitat. Tähän mennessä noin prosentti matkustajista on maksun maksanut.

Mietitäänpä härmästä Lanzarotelle junnuvainiolaisessa hurmiossa lähtenyttä äijäporukkaa. Olisikohan kuitenkin niin, että tuossa ryhmässä ollaan huolestuneempia oman emännän lämpenemisestä reissun jälkeen kuin maapallon. Vai josko kumpaisestakaan.

Isojen pelureiden on aika ottaa vastuu meitä kaikkia koskevasta asiasta.