Hiihtoliiton doping-sopasta voisi tässä kohtaa lausua yhtä sun toista analyyttistä ja tuomitsevaa. Sitä en kuitenkaan tee.
Nautinpahan vain hiihtoväen tuottamasta urheiluviihteestä ja poistan itsestäni samalla vuosien mittaan kertynyttä traumaa.
Alettiinhan jo nuorelle pojalle muistuttamaan tämän valittua sähkökitaran harrastuksekseen rock-musiikin turmiollisuudesta ja paheiden väistämättömästä kierteestä. Ja missä tilanteessa olemmekaan nyt?
Mikäli Kari-Pekka Kyrö päättää kirjoittaa näkemästään ja kokemastaan kirjan, tulee se jättämään Mötley Crüen pahamaineisen "The Dirt - Törkytehdas" -saagan kauas taakseen synneissä mitattuna.
On vanha totuus, että itseään etsivät teinit hakutuvat vanhempiaan huolestuttavien harrasteiden pariin.
Onko jatkossa murtomaahiihto siis pahisteinien ykkösharrastus? Siellä kun nimittäin sattuu ja tapahtuu!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Subscribe To
Posts
Comments
No comments:
Post a Comment