O tempora, O mores...
Olisihan se pitänyt arvata, että Metallican julkaistessa uuden albumin kuluttava kansa aloittaa itkun. ja niinhän siinä sitten kävikin.
Nyt itketään Death Magnetic -albumin äänimaisen säröytymisestä, mistäpä muustakaan.
Vanhan liiton miehen näkökulmasta tämä lähinnä keskenkasvuisten räkänokkien pätemistä. Totta perkele säröä syntyy, kun volyymiä väännetään.
Kuunnelkaapa Motörheadin legendaarista livealbumia "No sleep til' Hammersmith". Levy on täynnä sirinää, surinaa, kömpelöä soitantaa ja töksähteleviä leikkauksia. Silti se on brutaali dokumentti siitä mitä tapahtuu kun omistautuneelle yleisölle tarjoillaan äänekästä musiikkia. Se on rock and rollia.
Minä en odota musiikilta teknistä täydellisyyttä. Kuka tahansa pystyy toistojen seurauksena opettelemaan liikesarjoja, joita sitten asetetaan kategorian "musiikki" alle. Sen sijaan kaikki eivät kykene lataamaan musiikkiin sitä tunnetta joka syntyy kiihkosta, kiimasta, raivosta, vihasta, ilosta ja onnistumisesta.
Minulle Metallican uuden levyn tärkein anti on biiseistä ja soitosta kajastava näyttämisen halu. Siinä pienet säröt eivät minua jaksa häiritä!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Subscribe To
Posts
Comments
5 comments:
Pakko olla vähän näiden nillittäjien peesaaja nyt kun levyyn on päässyt kunnolla sisälle. Metallica teki hyvän levyn, se on totta. Mutta en voi ymmärtää miksi tarkoituksella pitää levy miksata päin vittua, se ei vain mene täällä jakeluun. Volumet on tapissa, se on huomattu, mutta en käsitä miksi pitäisi olla tyytyväinen siihen että levy kuulostaa siltä kuin kajareissa olisi nauloja ja halkemia... ma en jummarra.
En aio nyt haukkua Larsia ja Jamesta kuten muotiin kuuluu, päinvastoin nostan hattua ja kumarran syvään. Olen todella yllättynyt miten kova levy sieltä suunnalta vielä saatiin. Biisit ovat mahtavia.
"Loudness War" on se mistä tässä puhutaan, eli nykyään levy levyltä väännetään volumepotikkaa kovemmalle ja kovemmalle, niin että tuloksena on lopulta klippaamista ja häröilyä. Yritetään saada oma levy kuulumaan kovempaa, erottumaan muista VOLUMELLA eikä biiseillä tai soundilla (kuten pitäisi). Tällä ei minusta ole mitään tekemistä ns. "vanhan liiton suhinan" kanssa.
Motörhead erottuu volumella keikoilla, ostin eilen uusimman levynsä ja se kuulostaa pirun hyvältä. Ei suhise, klippaa tai pörise ja silti kuulostaa Motörheadilta. Siloittelematta.
Niin.. Äänitteen dynamiikastahan tässä puhutaan.
Milloinka viimeksi olette törmänneet levyllä vastaavaan ilmiöön, kuin vaikkapa Floydin Dark Sidellä, missä Timen intron herätyskellot tärähtävät eetteriin suorastaan kiusallisen lujaa verrattuna levyn yleiseen volumetasoon?
Entä miltä mahtaisi kuulostaa Sibeliuksen Finlandia, mikäli orkesteri runttaisi sen läpi soittamalla koko ajan täysillä? Tai oikeammin, mikäli hiljaisetkin osuudet sähköisesti pakotettaisiin ulos samalla maksimiäänenpaineella kuin teoksen huippukohdat.. voisi olla melkoisen erikoinen kokemus...
Edelleen "mielenkiintoista" olisi kuulla uutta Metallicaa vaikkapa Radio Novan kautta.. Kun on niin trendikästä kompressoida vielä vähän lisää lähetysvaiheessa...
Kylläpä kyllä!
Itselle tuon levyn suurin ansio ovat juuri nuo biisit. Siitäkin huolimatta, että osia on hieman teennäisestikin jatkettu ja ehkä myös levyn kokonaiskestoa olisi voinut lyhentää.
Metallicasta puheenollen on muuten melko koomista jopa miten monella orkesterin levyistä on soundeihin liittyviä omituisuuksia. Enhän minäkään nyt sentään niin puukorva ole etten olisi tämän uuden levyn kieltämättä hieman yliajettua soundia huomannut. Aikaisemmista tulee mieleen tietenkin And Justice For Allin bassottomuus tai St. Angerin käsittämättömän pintaan miksatut rummut.
Sattumalta eilen kuuntelin Stonen kaksi ekaa levyä lävitse ja perkele, että varsinkin No Anaesthesialla on kirkkaat, raskaat ja hyvät soundit. Kestää edelleen vertailun soundillisesti lähes mihin tahansa genren levyyn!
ja niin kestävät Stonen biisitkin!!
EMPTY CORNER!!!
Pakko vielä palata tuohon Pink Floydiin, siinähän on tietysti täysin tarkoituksellista tuo pirinä. Siis se että se hätkähdyttää. Tehokeinona oivallinen, mutta eipä sitä kannata koko ajan viljellä.
Vähän sama kuin ketsupin kanssa. Saatanan hyvää makaronilaatikon mukana, mutta kun alkaa laittaa joka paikkaan (inc. kalasoppa), MENEE MAKU.
Post a Comment