Miksi sukupuolierot nähdään länsimaisen yhteiskunnan suurimpana vitsauksena!

Satuin tänään netissä harhautumaan (kyllä, minulle käy ilahduttavan usein niin) Faebookin ryhmään "Feministiäidit".

Ryhmä koostuu pikaisen silmäyksen perusteella nuorehkoista ja koulutetuista äideistä, jotka oat huolestuneita vahvojen sukupuoliroolien periytymisestä jälkikasvulleen. Palstalla pohditaan, että voiko poikavauvalle ostaa vaaleanpunaisia vaatteita ja mikseivät tytötkin voisi leikkiä autoilla. Ryhmässä koetaan tuskaa siitä, että vaatteilla on sukupuoli ja että lastenkirjat esittävät sukupuolen kurjana kohtalona tai jopa vankilana. Lisäksi ryhmän sivulle on nostettu Iltalehden artikkeli, jossa tyttöjä kehoitetaan kasvattamaan mekastajiksi ja mellastajiksi. Ovathan pojatkin sitä.

Onkohan nyt kuitenkin niin, että suurin tuska näillä äideillä on siitä että he kokevat oman urakehityksensä katkenneen heidän tultuaan äideiksi ja lapsen päiväuniaikaan kahvikupin äärellä netissä on hyvä avautua.

Herran pieksut, enpä ole typerämpää naukumista netistä lukenut vähään aikaan ja minä sentään koluan mitä erikoisimpiakin palstoja.

Minulla itselläni on kotona kaksi poikaa ja yksi tyttö. Minun tavoitteenani on kasvattaa heistä vastuuntuntoisia kansalaisia, mutta myös tasapainoisia ihmisiä. Miehiä ja nainen.

En ymmärrä miksi minun pitäisi lapsiltani hämärtää heidän identiteettinsä ja minuutensa kannalta tärkeä olemus; sukupuoli. On nimittäin taivaan tosi, että me synnymme joko koiraaksi tai naaraaksi, vaikka tämä feministiäitiä sapettaakin.

Olen seurannut lapsieni kasvua erittäin läheltä. Olemme vaimoni kanssa ostaneet pojille myös tyttöjen leluja, mutta luontevaa leikkiä ei ole syntynyt. Mitä nyt esikoinen kolmevuotiaana kurvasi hänelle ostetuilla lastenvaunuilla niissä istuneen nuken äitinsä luokse ja sanoi lähtevänsä töihin. Pitäisikö minun laittaa pojalle hame päälle ja sanoa, että oletko harkinnut hoitovapaalle jäämistä!

Entä toisinpäin? Kohta vuoden vanha tyttäreni päristelee rekalla komeasti ja minua se ei haittaa pätkääkään. Kuten ei myöskään se, että samainen mimmi selvästi käyttäytyy konfliktitilanteissa veljiään rauhallisemmin.

Nämä feministiäidit tekevät itse sukupuolesta vankilan ja alleviivaavat sitä kipeyteen saakka. Pahimmillaan he sekoittavat lasten pään ja pistävät testosteronipäissään heiluvan viisivuotiaan pojan leningissä kouluun. Siinä sitten Pekka selittää kaverilleen, että kyllä poikakin voi pukeutua vaaleanpunaiseen.

Pojat ja tytöt nyt vain ovat erilaisia ja myös se pitäisi hyväksyä.