Back Room rocks!

Tulipa käytyä Mosesgunin kera Kotkan vähäiseen ikäänsä nähden jo perin maineikkaassa Back Roomissa mölyämässä.

Back Roomin taustaltahan löytyy erinäisiä kymiläisiä musiikkivaikuttajia, jotka päättivät pari vuotta sitten perustaa Kotkan saarelle musiikkijuottolan ja tässä ovat myös onnistuneet.

Kotkassahan (vastentahtoisesti puhun nyt Kotkasta ja Karhulasta saman nimikkeen alla...) musiikkiravintoloiden tarinat ovat olleet hyvin usein melko surullista kerrottavaa. Omat muistikuvani ja empiriani lähtevät liikkeelle entisen Ruotsinsalmen talossa sijainneesta Safirista, jossa 80- ja 90-lukujen taitteessa kävi bändejä melko vilkkaastikin. Muistan itse käyneeni Safirissa katsomassa mm. Juliet Jonesin Sydäntä (lämppärinä kotkalainen Hemmo Paskiainen -orkesteri, muistaako kukaan?) ja Peer Güntiä. Tuolla keikalla opin mm. sen, että kielen katketessa biisiä on turha lopettaa. Silloin kannattaa vain ottaa slideputki taskusta edellyttäen, että kitarassa ei ole kelluvaa tallaa. Tuota saatanan vitsausta ihmiskunnalle!

Safir muuttui sittemmin Rock Safiriksi, jonka jälkeen baari heivasi otettaan yleisystävällisemmäksi. Sanotaan, että nimi ei miestä pahenna, mutta kyllä LA Club jo baarin nimenä heittää kuraa itse juottolankin ylle. Tuolla tuli aikoinaan nähtyä mm. pari Kolmannen Naisen erinomaista keikkaa.

Välissä Kotkassa saatiin hetkellisesti nauttia ehkä yhdestä kunnianhimoisimmista ravintolahankkeista, kun keskustaan vanhan elokuvateatterin tiloihin perustettiin Tähtipalatsi-niminen ravintola. Puitteet olivat hulppeat ja ravintola oli tunnettu mm. laser-valoistaan, joilla saatiin tanssilattian ylle luotua säikeinen "katto". Tuolla en valitettavasti ehtinyt yhtään varsinaista keikkaa näkemään, mutta yksi oma veto tuossa kuriositeetissä päästiin soittamaan. PA-kamat lainattiin muuten Kotkan kaupungin AV-keskuksesta, eli turha sanoa ettei nuoria muusikoita tueta.

90-luvulla Kotkan saarella nähtiin myös lajitelma erinäisiä baareja (mm. Grazy House (ellen väärin muista, niin kirjoitusasu oli juuri kuvatun vituillaan), sekä aikalaistulkinnan mukaan espanjalaislesbon pitämä Terapia. Talvella 92-93 Karhulassa alettiin työstää erästä kulttuuritekoa, kun Lehtisen Samin (tunnettiin ja tunnetaan muuten edelleen tietyissä piireissä vanhalla lempinimellään Lemmy) päässä alkoi itää ajatus omasta baarista. Muistaakseni sitten alkuvuodesta -93 Samin baarissa vietettiinkin verraten irtonaisia avajaisia.

Sami tarjosi tuolloin jotain uutta ja raikasta baarien joukkoon. 90-luvun alussa Kotkassa hanakaljat olivat pitkälti vielä sen lapparin varassa ja Samin tarjoama hana-Guinness vaahtokukkaan taitelulla neliapilalla oli todellista herkkua. Tuolloinhan omalla kohdalla Helsingin Tennispalatsin Vastarannan Kiiski oli oiva opinahjo oluiden opetteluun. Ja varovainen tuolloin piti olla. Lapin Kulta -tilausta saattoi seurata tiskin takaa heitetty "Vittu, äijä on tulos olutmessuilt!".

Alkujaan Sam's Pub toimi Kyminsuun vieressä todella pienissä tiloissa, mutta kyllä sielläkin muutamia helmivetoja nähtiin. Tukalin paikka taisi olla aina rumpalilla, jonka piti kiivetä settinsä taakse melkoista kiertotietä.

Tuolloin oli mielenkiintoista havaita miten nopeasti Samin baarin tekemisiä seurattiin ja aika nopeasti myös muihin baareihin tuli samoja elementtejä, joita Sami oli omaansa tuonut.

Paria vuotta myöhemmin kolmannen polven baarinpitäjä sitten teki sen välttämättömän. Vanhoista Kåren kellarin tiloista löytyi uusi koti pubille. Italiasta tulleiden ornamenttien viivästymisestä huolimatta ovet avattiin ja jälleen taidettiin melko kosteita avajaisia pitää. Samin baarin merkityksestä kotkalaiselle musiikkielämälle voi lukea tarkemmin mm. Barbarockerin palstalta.

Tuoreimman D.A.D -hankinnan hengessä piirretään ympyrä valmiiksi ja palataan takaisin Back Roomiin.

Eerolan veljesten luomuksessa on paljon samaa henkeä, mitä Sam's Pubissa on aina ollut. Todellista poltetta musiikkia ja baarin pitämistä kohtaan. Back Room tosin on vielä hieman hiomaton timantti, mutta aika tehnee tehtävänsä.

Toki konseptissa on vielä myös hieman stilisoimista. Esimerkiksi äänentoistoon kannattaisi hieman enemmän satsata. Nyt nimittäin allekirjoittanutta hieman hämmensi erään äänentoistoalan ammatilaisen kysymys keikan jälkeen. Osaava äänimies kehui saliääntä ja kysyi, että käytämmeko laulussa säröä efektinä. Totesin, että en ainakaan vapaaehtoisesti. Lisäksi ravintolassa soitetun musiikin volyymiä voisi hieman tuunata alaspäin. Nyt musiikki tuli korviin vaihtelevalla lähtötasolla, mutta yhtäläisen kovalla volyymillä ajoittain ikävänkin "ämpeekolmosena".

Suunta peräkammarin pojilla on jokatapauksessa oikea! Samin esimerkkiä kannattaa seurata!