Lapin luonto luo outoa hinnastoa

Kävin perheeni kanssa pari viikkoa sitten Lapissa.

Ajankohta ei ollut paras mahdollinen, sillä olivathan etelän vetelien hiihtolomat parhaillaan käynnissä.

Loma oli rentouttava siitäkin huolimatta, että neljän päivän Levin lomailu edellytti neljän päivän autossa istumista. No, toki näkymä tunturin huipulta oli komeudessaan sitä luokkaa, että hetken autossa vietetyt tunnit tuntuivat sen arvoisilta.

Mahtavan luonnon ja kipakoiden pakkasten lisäksi mieleen jäi kuitenkin myös muuta. Esimerkiksi Etelä-Karjalassahan on puhuttu paljon matkailun merkityksestä maakunnan hyvinvoinnille ja Kittilä on monessa mielessä tarkastelemisen arvoinen kunta.

Ei ole liioittelua sanoa, että ilman Levi-tunturia Kittilässä ei kävisi kuin murto-osa nykyisistä matkailijamääristä. Tunturia lukuunottamatta kunnassa ei ole mitään erityistä vetonaulaa ja yhtä komeaa luontoa löytyy jo Ruokolahdeltakin. Ellei jopa komeampaa.

Meidän lomamme aikana Levi kuitenkin pursusi hiihtolomalaisia ja mukana suihkimme mekin.

Turismin yhdet kasvot näyttäytyivät meille käydessämme Lapin Kylä -nimisessä matkailunähtävyydessä. Lähtekää matkaan mukaan ihmettelemään lappilaista kekseliäisyyttä.

Lapin Kylä sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Levin keskuksesta. Tultuamme perille tulimme ränsistyneen maatalon päärakennuksen pihalle, jossa meitä ensimmäisenä tervehti pihalla kuuran päällystämä lasten moottorikelkka ja oheinen kyltti.

Jep jep. Eli siis kymmenen minuutin rykäisy kelkalla ja vielä "pensatkin" kuuluvat hintaan. Sepä jalomielistä.

Päätimme, että bonuspensoista huolimatta jätämme kelkan sikseen ja tämän ymmärsi jopa seurueeseemme kuulunut kuusivuotias.

Kävelimme pihalle, jossa ei paikalla ollut ketään henkilökunnasta. Sen sijaan silmiemme eteen tuli tämä informatiivinen kyltti.

Eli ostettavissa oli siis myös "safareita". Lisäksi nämä "safarit" sisältäisivät lipun myös "koti eläin pihalle. Ei tosin tarkempia ohjeistuksia siitä mistä näitä "safareita" voisi ostaa. Päätimme kuitenkin, että onhan poron kyytiin päästävä kun kerran Lappiin saakka on tultu.

Hinnaston tarkempi tarkastelu kuiten paljasti kaksi asiaa. Ensinnäkin nyt tiedämme, että "poron kusema" on kilometrin mittainen. Sen lisäksi tiedämme nyt, että poron kusema maksaa 23 euroa. Neljältä henkilöltä poron kusema oli kustantanut siis 92 euroa.

Samalla siitä olisi tullut "poron turistia kusettama".

Tuumasimme, että ostamme lapun ilmoittaman "pikku ajon". Kävelimme päärakennukseen sisälle, josta löytyi tupaan rakennettu sinällään kodikas kahvila. Kahvilan nurkassa kököttivät vierekkäin takka sekä lapin kansallispukuun asianmukaisesti pukeutunut mies. Kassalle 15 euroa maksettuamme mies lähti seuraamaan meitä ja pihalla hän sitten valjasti poron kelkan eteen ja ei kun kyytiin.

Kelkka poroineen lähti kellon iloisesti kilkattessa matkaan. Hämmästyksemme oli kuitenkin melkoinen kelkan kurvatessa tallin takaa noin kolmen minuutin rekiretken jälkeen takaisin lähtöpisteeseen. Poroa ei ilmeisesti enempää kusettanut.

Jostain syystä allekirjoittanutta alkoi kusettaa. Ellei jopa sapettaa.

Menin päärakennukseen takaisin ja jotenkin kokonaiskuva alkoi hahmottumaan. Näinhän tämä menee.

Mitään ei saa tässä maailmassa ilmaiseksi. Tätä toisti myös edesmennyt isäni useasti. Emme mekään odottaneet, että olisimme ajelleet poroilla ilmaiseksi, tai että olisimme kävelleet kotieläimiä katsomassa ilman maksua. Lapin Kylä oli kuitenkin surullinen esimerkki siitä millaista jälkeä tulee, kun matkailukohteesta saatava hyöty ja lisäarvo ovat kovin yksipuolisia.

Turistit ovat valmiita maksamaan matkailupalveluista. Tällöin tuotteen on kuitenkin oltava kunnossa. Pelkkä Lapin eksotiikka ei riitä laittamaan matkailijan päätä sekaisin ja löystämään kukkaron nyörejään huolimattomasti ja halvan oloisesti kasatusta "palvelukokonaisuudesta".

Työni puolesta olen usein haastatellut eteläkarjalaisia matkailualan yritättäjiä ja vastaaviin höynäytyksiin en ole törmännyt. Lapissa pyörä pyörii kuitenkin ilmeisesti niin vinhasti, että tällaisia alilyöntejä tulee vastaan.

Eräs kylteistä huvitti erityisesti.

Yrittänyttä ei Lapissa näköjään laiteta.