kotkalaisen jalkapallon lippulaivan FC KooTeepeen nettisivuilla on gallup. Sivuilla kävijöiltä kysytään mille osa-alueelle joukkue tarvitsisi vielä vahvistusta. Vaihtoehdot ovat maalille, puolustukseen, keskikentälle tai hyökkäykseen.
Kummallista! Vaihtoehdoissa ei ole nimittäin seurajohtoa lainkaan.
FC KooTeePee on täksi kaudeksi kasannut jalkapallon ykköseen keskinkertaisen joukkueen. Kotkalaisilta ei odoteta välitöntä paluuta Veikkausliigaan, muttei myöskään pelotella suoralla tippumisella sarjaporrasta alemmas.
Tilanne on kuitenkin surullinen. On nimittäin selvää, että joukkue ei nousukiitoon lähde niin kauan kuin seuraa johdetaan kuin punakaartia perääntymisvaiheessa.
Kotkalaisen jalkapallon tragedia on sen perinteissä. Mestaruuksia löytyy menneisyydestä, muttei tarpeeksi tehdäkseen seurasta todellista kotkalaisuuden kivijalkaa.
Seuran johdossa toimineet ovat saattaneet kotkalaisen edustusjalkapallon tilaan, josta nousemiseen vaaditaan uudet ihmiset ja pahimmillaan uusi aika. Kuin viimeiseksi niitiksi tähän kauteen lähdetään ilman tutuksi tullutta vihreä-valkoista pelipaitaa. Tarkemman miettimisen jälkeen se tosin on vapauttava asia. Irtiotto KTP:stä ja sen perinteistä alkaa nimittäin olla entistä selvempää.
Hieman tulee mieleen Lontoosta Milton Keynesiin muuttaneen Wimbledonin tarina. "Crazy Gang" muuttui muoviseksi Milton Keynes Donsiksi ja fanit sitten perustivat oman AFC Wimbledoninsa, joka muuten varmisti sarjanousunsa.
Mikäli FC KooTeePee valahtaa omassa sarjataulukossaan puolenvälin alapuolelle on varmaa, että kotkalaiset siirtyvät katsomaan raitapaitojen edesottamuksia sarjaporrasta alemmas.
Se olisi omalla tavallaan kotkalaisen jalkapalloilun hyväksi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Subscribe To
Posts
Comments
No comments:
Post a Comment