Zysse ja aikakone

Kuvitellaanpa, että vuonna 1987 koomaan vaipunut henkilö olisi havahtunut hereille helmikuun 9. päivä vuonna 2009.

Ensi töikseen kooman rippeitä kintereiltään karistellut henkilö olisi tavallista tujumpien kahvien keittämisen jälkeen avannut luonnollisesti Radio Suomen ja ottanut kuunneltavakseen päivän uutiset. Järkytys oli varmasti suuri.

Kyllä, kyllä, Saksa on jälleen yhtenäinen ja Neuvostoliittoa ei enää ole. Kyllä nämä pystyy sulattamaan. No Yhdysvalloilla nyt vain sattuu olemaan tummahipiäinen presidentti, kyllä senkin vielä sulattaa. Lisäksi onhan ilmoilla paljon tuttuakin ja pysyvää. Madonna on edelleen pinnalla. Mutta että Zyskowicz moittimassa julkisesti johtajien optioita!! Viimeistään tässä vaiheessa palaaminen koomaan alkaa hiipimään potilaamme mieleen. Mitä tälle maailmalle on tapahtunut? Ei tätä sittenkään tunne omakseen.

Kieltämättä Kokoomuskonkari Zyskowiczin ulostulo hätkähdytti parkkiintuneemmankin median kuluttajan. Moitteet ovat toisaalta yllättävät, mutta puolueiden viime viikkojen kannatuslukujen valossa kaikki on kuitenkin kirkkaan loogista.

Kokoomuksessa on ymmärretty, että ihmisiä tulee lähestyä nöyrästi heidän omilla teemoillaan ja arvoillaan. Tai näin ainakin halutaan antaa ulospäin ymmärtää. Hörppäys lempijuomaani cynikalia ja kaikki näyttää niin kovin nätisti laskelmoidulta. Ja toimivalta. Kokoomuksen kannatus on pian 25 prosentissa, eli valittu taktiikka toimii.

Ja mitä tehdään demarileirissä?

Eipä juuri mitään.

Ei mitään.