Vappu palaa poliittisten tunnusten alle

Kevään eduskuntavaalit ovat jo sen verran kaukaista menneisyyttä, ettei Timo Soinikaan enää muista mitä puhuttiin vaalien alla.

Vappuun vaalituloksella saattaa kuitenkin elävöittävä vaikutus. Vaikka vasemmisto ottikin vaaleissa takkiinsa koettiin Urpilaisen ja Arhinmäen leireissä vaalit kuitenkin sekä puolueen että aatteen menestykseksi. Siksipä onkin mielenkiintoista seurata vappupäivän puheiden sävyjä. On nimittäin melko selvää, että punaiset liput ovat pariin viime vuoteen verrattuna astetta korskeammassa tanassa.

Kepun nuollessa haavojaan, Persujen sopeutuessa vallan kahvaan ja muiden toipuessa vaaleista yksi puolue elää kuitenkin eurooppalaisen talouskurimuksen arkea. Jyrki Kataisen ilmeet olivat vakavat hänen esitellessään hallitusteesejään neuvotteluosapuolille. On nimittäin melko varmaa, että Katainen ja Kokoomus eivät EU-maiden tukipaketista päätettäessä ota taka-askeleita.

Keskusta repäisi itseään jo irti tukipaketista ja Perussuomalaiset puolestaan ovat kääntämässä takkiaan. Seuraavat kuukaudet saattavat kasvaa Kokoomukselle järeää korkoa, kun neljän vuoden päästä käytävissä eduskuntavaaleissa puhutaan vastuusta ja sen kantamisesta.

EK ja SAK samalla viivalla

Porvariston perinteiseen vaaliruikutukseen on kuulunut valitus SAK:n näkyvästä roolista vasemmistopuolueiden kampanjoinnissa, olivat kyseessä sitten kunta- tai eduskuntavaalit. On ollut aina suorastaan huutava vääryys, että maan suurin palkansaajajärjestö on asettunut poliittisen keskiviivan toiselle puolelle. Onhan duunareita siellä toisellakin puolella.

Nykyisen hallituksen ajettua tuporatkaisun nurkkaan on Elinkeinoelämän Keskusliitto, kavereiden kesken EK, noussut merkillisen näkyvään rooliin suomalaisessa päivän politiikassa. Hämmentävintä EK:n elämöinnissä on viime aikoina ollut se, että Leif Fagernäs on tehnyt EK:sta hallituksen monitoimityökalun. Milloin EK on vaatimassa muutosta lakkolakeihin, milloin taas se on kärppänä tukemassa hallitusta, asettumassa siis erittäin voimakkaasti poliittiseksi osapuoleksi.

Tähän EK:lla on oikeus, mutta tämän jälkeen SAK:n läsnäoloa vaalikentällä alkaa olla jo kornia kritisoida.

Muutenkin poliittisesta keväästä on tulossa parempi kuin moneen vuoteen. Toissavuotiset kuntavaalit eivät sähköllään sytyttäneet edes pientä hehkulamppua, mutta nyt on toisin: Keskusta valitsee uuden puheenjohtajan ja keskittyy hallituksen vetämiseen ja samaan aikaan SDP ja Kokoomus ovat nokkapokkasilla. Asetelma olisi täydellinen mikäli Jutta Urpilainenkin älyäisi luovuttaa nuijan suosiolla Eero Heinäluomalle.

Ai niin, ja se yksi puoluesihteeri on lähdössä Turkuun. Mikä sen nimi nyt olikaan...

Demareita uhkaa kahtiajako

En tavallisesti ruodi tällä palstalla työasioita, mutta nyt siihen lienee tarvetta.

SDP:n kannatusluvut ovat olleet esillä tälläkin palstalla ja tällä viikolla tartuin asiaan myös työni puitteissa. Toimituksessa pidetyn aivomyrskyn jälkeen lähetimme n. 35 Kymen vaalipiirin demarivaikuttajalle kyselyn puolueen nykyisestä tilanteesta.

Kysyimme seuraavaa:

1. Miten kuvailisitte Jutta Urpilaisen onnistuneen tehtävässään SDP:n puheenjohtajana?

2. Missä vaiheessa ja tilanteessa puheenjohtajakysymystä tulisi SDP:ssä tarkastella uudestaan?

3. Miten SDP:n olisi tarkistettava poliittista kurssiaan?

Kysymykset lähetettiin puolueen paikallis- ja kunnallisjärjestöjen puheenjohtajille, keskeisille taustavaikuttajille ja kansanedustajille. Vastaukset kysymkseen sain 20 demarivaikuttajalta.

Kysely paljasti, että puolueen kenttä on Urpilaisen johdossa jakautumassa kahtia. Puolueorganisaation ylemmillä portailla olevat näkevät Urpilaisen onnistuneen tehtävässään puheenjohtajana hyvin. Sen sijaan kentällä puolueen johtajuusvajeesta tunnetaan jo kasvavaa ahdistusta. Katso Kaakkois-Suomen tv-uutisten juttu aiheesta tästä.

Linja repii puoluetta johtajuutta enemmän

Jutta Urpilaisen johtajuutta suurempi ongelma paljastui kentän mietteistä puolueen linjasta. Paavo Lipposen johtajuuskaudella puoluetta reivattiin kovalla kädellä oikealle. Tällä hetkellä kentältä löytyy vahvasti kahta ilmaa suunnasta, mihin puoluetta pitäisi viedä.

Osa vastaajista haluaisi pitää puolueen linjan nykyisellään.

"Nykyisin kurssi on aivan kohdallaan eli huolehditaan perusasioista. Jos usein reivataan kurssia tulee tuuliviirimäinen imago..."

"Hallitukselle on edelleenkin ärhäkkäästi tarjottava vaihtoehtoja SDP:n linjan mukaisesti. Ei ole tarvetta kurssimuutoksiin..."

"Turha hötkyillä, kurssissa ei ole vikaa..."

Nämä vastaajat eivät ole huolestuneita alle 20 prosenttiin pudonneista kannatusluvuista ja usko omaan linjaan on säilynyt. Tähän ryhmään on vedonnut myös puolueen vaihtoehtobudjetti ja sen uskottavuus.

Oikealle vai vasemmalle?

Toinen puoli vastaajista haluaisi reivata puolueen kurssia. Suunnasta tuntuu olevan vain erimielisyyttä.

Odotettua suurempi osa vastaajista halusi tuoda SDP:n nykyistä vahvemmin kohti poliittista keskustaa.

"Vasemmalla puolueet kuolevat ja miksi meidän pitäisi olla siellä..."

"SDP on unohtanut että se voisi olla myös yrittäjien ja hyvin koulutettuejn puolue..."

"Yrittäjä ei ole " porvariperkele" vaan yhtälailla vastuullinen kanssaeläjä..."

Näissä näkemyksissä halutaan ottaa voimakkaasti pesäeroa menneeseen. Työväentaustaa ei nähdä vahvuutena, vaan pikemminkin mallia haetaan Kokoomuksen "Työväen Presidentti" -kampanjasta. Oikeistolle ei anneta yksinoikeutta yrittäjiin ja elintila halutaan raivata keskikaistalta.

Vastaavasti myös vasemmalle mieliviä löytyy. Pääoman koetaan ohjaavan puolueen politiikkaa ja työväestö on puolueen linjauksissa unohdettu.

"Peruslähtökohdat työväenpuolueena on kuitenkin ehdottomasti säilytettävä..."

"Eiköhän olisi tarpeellista että edelleen ajettaisiin ihmisten asiaa eikä suurpääoman..."

"Meidän on pidettävä huolta pien- ja keskituloisista kuten myös heikonpiosaisista, köyhän asiallahan aina ollaan oltu..."

"SDP:n on palattava juurilleen, olemme kuitenkin oikeampi työväenpuolue kuin kokoomus, joka on harhauttanut ovelasti ihmiset uskomaan itseensä..."

Edellä kuvatuissa näkemyksissä piilee puolueen suurin ongelma. Kysely tehtiin puolueen kanta-alueella Kaakkois-Suomessa, jossa teollisuuden alasajot (tosin onneksi viime päivinä myös toisenlaiset uutiset ovat yleistyneet) ovat koetelleet työtä tekevää kansanosaa kovalla kädellä. Ammattiyhdistysliikkeen jäsenmäärät ovat tällä hetkellä jälleen nousussa ja myös demareiden on pian valittava kurssiaan.

Useassa puheenvuorossa esille nousi Perussuomalaisten kohonnut kannatus. Kannatuksen koetaan tulleen erityisesti demareiden entisiltä äänestäjiltä ja siksi myös SDP:n tulisi liikkua samoilla keskusta-oikeistolaisilla vesillä.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue oli edellisen kerran hajaannuksen tilassa 1950-luvun lopulla. Tuolloin koko vasemmiston halkaissut kahtiajako repi myös demarit auki emopuolueeksi ja Työväen ja Pienviljelijöiden Sosialidemokraattiseksi Liitoksi.

Tuon ajan aikakirjoja kannattaisi tämän päivän SDP:ssa lukea tarkkaan.

Zysse ja aikakone

Kuvitellaanpa, että vuonna 1987 koomaan vaipunut henkilö olisi havahtunut hereille helmikuun 9. päivä vuonna 2009.

Ensi töikseen kooman rippeitä kintereiltään karistellut henkilö olisi tavallista tujumpien kahvien keittämisen jälkeen avannut luonnollisesti Radio Suomen ja ottanut kuunneltavakseen päivän uutiset. Järkytys oli varmasti suuri.

Kyllä, kyllä, Saksa on jälleen yhtenäinen ja Neuvostoliittoa ei enää ole. Kyllä nämä pystyy sulattamaan. No Yhdysvalloilla nyt vain sattuu olemaan tummahipiäinen presidentti, kyllä senkin vielä sulattaa. Lisäksi onhan ilmoilla paljon tuttuakin ja pysyvää. Madonna on edelleen pinnalla. Mutta että Zyskowicz moittimassa julkisesti johtajien optioita!! Viimeistään tässä vaiheessa palaaminen koomaan alkaa hiipimään potilaamme mieleen. Mitä tälle maailmalle on tapahtunut? Ei tätä sittenkään tunne omakseen.

Kieltämättä Kokoomuskonkari Zyskowiczin ulostulo hätkähdytti parkkiintuneemmankin median kuluttajan. Moitteet ovat toisaalta yllättävät, mutta puolueiden viime viikkojen kannatuslukujen valossa kaikki on kuitenkin kirkkaan loogista.

Kokoomuksessa on ymmärretty, että ihmisiä tulee lähestyä nöyrästi heidän omilla teemoillaan ja arvoillaan. Tai näin ainakin halutaan antaa ulospäin ymmärtää. Hörppäys lempijuomaani cynikalia ja kaikki näyttää niin kovin nätisti laskelmoidulta. Ja toimivalta. Kokoomuksen kannatus on pian 25 prosentissa, eli valittu taktiikka toimii.

Ja mitä tehdään demarileirissä?

Eipä juuri mitään.

Ei mitään.