Tässä kaikessa verkkopohjaisten some-sovellutusten vyörytyksessähän on jäänyt kokonaan tiedostavan muistini ulkopuolelle, että minullahan tällainen blogi.
Pitäisiköhän aktivoitua!
Suomi sai jälleen uuden idolin, kun Martti Saarinen kruunattiin sunnuntaina uudeksi MTV3:n Idols-kilpailun voittajaksi. Jiihaa!
Ilman sarvia ja hampaitakin voidaan kysyä, että tarvitsimmeko me jälleen yhden idolin? Sitä miettiessä on perusteltua sanoa, että on tasan ja tarkkaan yksi taho joka kilpailun nostaman nuorisoidolin tarvitsi. Nimittäin levy-yhtiöt.
Musiikin julkaisemisen yksinoikeus on viimeisten vuosien aikana livennyt monikansallisilta yhtiöitä itsenäisille, riippumattomille toimijoille. MySpace, YouTube, Spotify tai vaikkapa kotimainen Hitlantis on demokratisoineet musiikin julkaisemisen. Samaan aikaan virallinen levymyynti on pudonnut ja levy-yhtiöt ovat joutuneet pulaan. Syyksi on ääneen sanottu musiikin laiton jakaminen, mutta todellinen syy on se, että musiikkidiggareiden kuluttajansuoja on parantunut.
Ei siis ihme, että Idols tuleekin levy-yhtiöille tarpeen. Voittajan levy on ollut valmis nimittäin jo hyvän tovin ja se on todennäköisesti myynyt arvometallin verran sillä samalla sekunnilla kun se julkaistaan, kiitos suurten ketjujen ennakkotilausten. Sieltä se sitten loppiaiseen mennessä onkin noudettavissa mukavaan viiden euron hintaan. Ostava populaatiomme on sen verran pieni, että meillä vain ei ole markkinoilla tilaa joka vuosi sinne nostettavalle artistille.
Levy-yhtiössä tämän ei tosin anneta häiritä, sillä Idols-voittaja paransi hieman tulosta viivan alla. Sopimusta on debyytin jälkeen jäljellä kaksi levyä, eli riskit ovat miminissä. Ja ainahan voi tehdä niinsanotut ilkkajääskeläiset ja sanoa, että tehdään lastenmusiikkia.
Kuullostaako raa'alta? Näin bisnes toimii musiikissa ja on toiminut aina ja tulee luultavasti aina myös näin toimimaan. Nykytilanteessa ilahduttavaa on se, että loistavaa musiikkia tulvii kuluttajien tietoisuuteen levy-yhtiöistä huolimatta.
Kaikki bändejä jossain vaiheessa fanittaneet tietävät varmasti mitä on "odottaa".
Muistatte sen tunteen, kun se lempibändi oli juuri julkaisemaisillaan sen "seuraavan" levyn. Oma debyytti oli puhki kuunneltu ja jokainen biisi hyväksi havaittu. Sitten musiikkilehdet alkoivat kertoa, että uutta on tuloillaan. Allekirjoittaneen nuoruudessa kerkeävin viestinviejä oli ruotsalainen Okej-lehti, joka oli aina kaksi kuukautta Suosikkia edellä. Sieltä sitten tavattiin artikkeleita ja suurimmassa hädässä kiikutettiinpa ne jopa ruotsin opettajalle tulkattavaksi.
Omalla kohdalla se merkittävin "seuraava" levy oli ja on edelleen Iron Maidenin "Somewhere In Time". Edeltäjät oli huolella kuunneltu ja varsinkin livelätty "Live After Death" oli piirtänyt merkittävät jäljet teinin tajuntaan. Pian otsikot alkoivatkin kertoa, että Maiden olisi uutta levyä työstämässä.
Kuukaudet vierivät ja pikkuhiljaa tietoisuuteen tulikin, että uusi Maiden-levy kantaisi jo edellä mainittua nimeä. Viikot kuluivat ja niin koitti päivä, jolloin levy ilmestyi paikallisten levyliikkeiden hyllyille.
Muistan miten kyseisenä päivänä lähdimme Ekin Markon kanssa koulusta jollain verukkeella aikaisin, jotta ehdimme kotkansaarelle menevään bussiin. Perillä riensimme juoksujalkaa kohti keskustaa ja (ihme kyllä edelleen pystyssä olevaa) Sävelaittaa. Sieltä nopeasti levy haltuun ja kohti Sunilaa.
Koska itsellä oli vain huonolaatuinen vinyylisoitin olin kaukaa viisaana ostanut poikkeuksellisen hyvälaatuisen C-kassun. Olisiko ollut peräti TDK AR60, jolle levy kaverin vanhempien Fishereillä nauhoitettiin.
Olennainen osa nauhoitusta oli biisinimien huolellinen kirjaaminen kasetinkansiin. Vallallahan oli useita eri koulukunta, joista toiset piirsivät kasetin selkämykseen jopa logot poikineen, kun taas toiset pidättäytyivät spartalaisemmalla linjalla.
Kun levyä sitten kuunneltiin, niin yksi tuntemus oli varma: pettymys.
Edeltäviä ja omalla kohdalla neitseellisiä kuuntelukokemuksiahan oli mahdotonta ylittää ja ohittaa. Siksi jälkeenpäin niinkin kovaksi levyksi osoittautunut levy kuin SIT tuntui tuolloin raa'alta pettymykseltä. Ja on niitä riittänyt sen jälkeenkin. Tässä jotain...
* Bon Jovi: New Jersey
- Jos edeltäjällä on biisit kuten "You Give Love A Bad Name", "Livin' On A Prayer", "Wanted Dead Or Alive" ja "Let It Rock", niin rima on aika korkealla. Jälkeenpäin on ollut hupaisaa miettiä tuolloin niin tuohtuneita tuntemuksia.
* Van Halen:II
- VH1 on retro musakanva, mutta VHI on kaikkien aikojen klassikko. Silti "kakkosella" on kasa kerrassaan loistavia Van Halen -klassikoita
* Helloween: Pink Bubbles Go Ape
- Jälkijättöisesti on suorastaan huimaa pohtia, että miten kovan kaksikon Helloween mätkäisi tiskiin julkaistessaan Keeper Of The Seven Keys -kaksikon. Jo tuolloin oli siis selvää, että seuraaja olisi lähtökohtaisesti tuubaa. Ja siltä se silloin tuntuikin. Myöhäisemmässä tarkkailussahan levy on osoittautunut mainioksi levyksi. Kuunnelkaa vaikka!
Tavallisesti lausuntonsa mestarillisesti hallitseva ulkoministeri Alexander Stubb ehti tuoreeltaan kommentoimaan Osama Bin Ladenin kuolemaa.
Stubbin mukaan maailma on Osaman kuoleman myötä "astetta turvallisempi paikka". Samaan hengenvetoon Ulkoministeriön tiedote kertoo, että turisteihin kohdistuva terrori-iskun uhka on aikaisempaa suurempi.
Kevään eduskuntavaalit ovat jo sen verran kaukaista menneisyyttä, ettei Timo Soinikaan enää muista mitä puhuttiin vaalien alla.
Vappuun vaalituloksella saattaa kuitenkin elävöittävä vaikutus. Vaikka vasemmisto ottikin vaaleissa takkiinsa koettiin Urpilaisen ja Arhinmäen leireissä vaalit kuitenkin sekä puolueen että aatteen menestykseksi. Siksipä onkin mielenkiintoista seurata vappupäivän puheiden sävyjä. On nimittäin melko selvää, että punaiset liput ovat pariin viime vuoteen verrattuna astetta korskeammassa tanassa.
Kepun nuollessa haavojaan, Persujen sopeutuessa vallan kahvaan ja muiden toipuessa vaaleista yksi puolue elää kuitenkin eurooppalaisen talouskurimuksen arkea. Jyrki Kataisen ilmeet olivat vakavat hänen esitellessään hallitusteesejään neuvotteluosapuolille. On nimittäin melko varmaa, että Katainen ja Kokoomus eivät EU-maiden tukipaketista päätettäessä ota taka-askeleita.
Keskusta repäisi itseään jo irti tukipaketista ja Perussuomalaiset puolestaan ovat kääntämässä takkiaan. Seuraavat kuukaudet saattavat kasvaa Kokoomukselle järeää korkoa, kun neljän vuoden päästä käytävissä eduskuntavaaleissa puhutaan vastuusta ja sen kantamisesta.
Työ toimittajana vaatii varaventtiilin ja tämä kai on sitten juuri sellainen.
Asioiden objektiivisen raportoinnin sijaan tältä palstalta löytyy kyynistä kommentointia, silmitöntä fanittamista ja lapsellista tilittämistä milloin mistäkin.
Mikäli tekstit herättävät ajatuksia tai huvitusta älä epäröi kommentoida tai väittää vastaan.
Posts
